Unelmat vai tavoitteet?

Meillä kaikilla on varmasti unelmia. Ne voivat olla pieniä tai suuria. Joskus unelmat voivat tuntua niin suurilta ja mahdottomilta, että niistä ei uskalla edes unelmoida. Ei uskalla ajatellakaan ja kamalinta olisi se, jos unelman sanoisi ääneen vaikka kavereille. Kaikkihan siinä nauraisivat. "Sinäkö? Suuret on unelmat. Aina voi haaveilla. Luuletko oikeasti, että se toteutuisi?" Joskus kavereiden kommentit voi loukata, mutta mun mielestä meillä kaikilla pitäis olla unelmia, pitäis uskaltaa haaveilla ja pitäis uskaltaa sanoa ne unelmat ääneen. Entä sitten vaikka niitä ei koskaan saavuta? Aina kannattaa yrittää. Unelmista voi saada myös hyvin paljon motivaatiota eri asioihin. Siksi ois tosi tärkeetä, että kaikki uskaltais unelmoida ja ennen kaikkea tavoitella niitä unelmiaan.

Mulla on myös muutamia unelmia. Mun unelmat on, että haluan olla ammatikseni kieltenopettaja sekä kirjailija. Mahdollisesti jopa melko menestynyt kirjailija. Lisäks mun unelmana on myös matkustella paljon, nähä maailmaa, eri kulttuureja ja uusia ihmisiä. Ja ainiin, vähän liittyen tohon kieltenopettajan ammattiin, niin mulla on unelmana myös oppia mahollisimman paljon eri kieliä mahollisimman hyvin. Miettikää nyt kuin siistiä, voi vaan mennä johonkin maahan ja puhua siellä maassa sen maan kieltä! Ah, se ois niin unelma.

Nuo on mun unelmat ja ne mää oon sanonu ääneen jo moneen kertaan ja monille ihmisille. Kyllä varmaan muutki ihmiset uskoo ainaki joihinki nuihin mun unelmiin, että ne voi toteutua, mutta tärkeintä on se, että ite uskoo. Mitä järkeä on unelmissa, jos niihin ei usko itekään? Niimpä. Oikeesti jos ja kun sulla on unelmia, ni usko niihin. Usko niihin aina. Mullaki on ollu elämässä vaikka mitä vaikeeta, mutta oon silti aina uskonu mun unelmiin. Ja voin kertoa, että se on ollu ihan valtavan suuri voimavara. Se ku jaksat uskoa, että ne sun unelmat vielä joku päivä toteutuu ja sää oot koko ajan menossa niitä kohti. Se on auttanu mua jaksamaan. Ainiin, oikeastaan jopa tärkein unelma unohtui aiemmin sanoa, jos tätä nyt voi unelmaksi sanoa. Se on siis se, että haluan olla tulevaisuudessa myös onnellinen. Ihan oikeesti, aidosti onnellinen.

Yks aivan äärettömän merkitsevä tekijä unelmissa ja niitten saavuttamisessa on se, mikä postauksen otsikostakin on luettavissa. Nimittäin se, että pidätkö sää niitä sun unelmia unelmina vai tavoitteina? Onko ne sulle vaan semmosia kaukaisia unelmia, joista vaan haaveillaan, että voi kun on kiva haaveilla, vai onko ne sulle oikeesti tavotteita? Onko ne sulle semmosia asioita, joita kohti pyrit koko ajan tietosesti menemään? Tällä asialla on mun mielestä ihan valtavan iso merkitys. Jos sää aattelet, että ne on vaan unelmia, niistä voi haaveilla, että unelmien kuuluukin olla mahdottomia jne., niin on oikeastaan jopa ihan satavarmaa, että ei ne unelmat silloin toteudu. Ei tietenkään. Jos niihin ei ite usko, jos niitä ei tavoittele, jos ne on vaan jotain mistä haaveillaan, ei ne tietenkään silloin toteudu. Mutta jos taas päinvastoin uskoo niihin unelmiin, pyrkii koko ajan tekemään asioita niin, että se oma toiminta veis koko ajan sua lähemmäks niitä sun unelmia, niin sillon on paljon suurempi todennäkösyys, että ne toteutuu. Jos ne on sulle tavotteita, mitä kohti päämäärätietosesti meet, niin todellakin ne voi silloin toteutua. Mulla itellä nuo mun unelmat on enemmän tavotteita entä unelmia. Ne on asioita, mitä kohti yritän koko ajan mennä ja uskon, että jossain vaiheessa saavutan se. Mutta just se, että ite uskoo niihin eikä luovuta, vaikka muut sanois mitä. Se on myös se, mikä ratkasee.

Noh, nyt jos oot sitä mieltä, että joo, ne on mulle enemmän tavotteita entä unelmia, mää yritän saavuttaa ne ja uskon että voin saavuttaa ne. Jos siis oot tuota mieltä, ni ootko ottanu huomioon sen, että niitten asioitten eteen pitää tehä töitä? Ihan oikeesti pitää tehdä töitä. Ai paljonko? Kuule, paljon. Ne on unelmia ja koska unelmia yleensä pidetään mahdottomina, mutta sää ootki asettanu sun unelmat tavotteiksi ja päättäny tehä mahottomasta mahollista, ni on kai sanomattaki selvää, että se vaatii ihan tajuttomasti työn tekoa. Ja kärsivällisyyttä. Se jos mikä on vaikiaa. Isoja asioita ei tapahu hetkessä, vaan niitten kans pitää olla kärsivällinen, ei auta hätiköiä, vaan pitää kärsivällisesti malttaa oottaa. Tässä on ehkä toinen syy, miks niin monet ihmiset ei välttämättä saavuta unelmiaan. Joko niitä ei uskalleta pitää tavoitteina tai jos uskalletaan, niin sitten ei riitäkään kärsivällisyys eikä voimat viemään sitä hommaa loppuun asti. On vihdoin uskallettu ite uskoa siihen ja päätetty, että nyt alan tekkee töitä tän etteen, nyt alan saavuttaa tätä, mutta sitten jossain vaiheessa käyki niin, että luovuttaa, koska ei jaksa enää tehä töitä sen asian etteen. Se vaatii niin paljon työtä ja aikaa, että suurin osa luovuttaa. Jos nyt aatellaan, että jonkun unelma on menestyä jossain asiassa, tulla vaikka ihan kuuluisaksi, niin ei sitä kovin moni ookkaan niin kuuluisa, koska suurin osa sillä matkalla olleista on luovuttanu tajuttuaan kuin paljon se vaatii. Miten se menikään se joku sanonta, "tie huipulle on pitkä ja kivinen". Unelmien ei tietenkään tarvi olla kovin suuria ja ihan mahdottomia. Semmoset ehkä vähän pienemmät unelmat voi saavuttaa luultavasti vähän helpommin, entä sitten semmoset ihan mahottomalta kuulostavat ja suuret unelmat. Jos nyt ajatellaan taas sitä kuuluisaksi tulemista, tai että tulis "maailman parhaaksi" jossain asiassa, ni ei semmosiin kovin moni yllä, koska ne luovuttaa, eivät jaksa tehä töitä sen eteen. Mun pointti on varmaan tullu jo aika selväksi, eli se, että unelmien eteen täytyy tehä ihan älyttömän paljon töitä, ei ne ilmasella tuu suoraan nokan eteen.

Jos nyt mietitään vielä nuita mun unelmia, mitä aiemmin kerroin, niin niistä vaikka se kieltenopettajan työ on luultavasti helpommin saavutettavissa entä sitten se, että ois menestynyt kirjailija. Joku, jolla ois nuo kaks samaa unelmaa ku mulla, saattas saavuttaa sen kieltenopettajan ammatin ihan yhtä lailla ku minäki, mutta sitten se vaikeempi juttu, menestyny kirjailija, siinä kohtaa se saattas luovuttaa, koska se vaatii niin paljon työtä, ja se kieltenopettajan ammattiki vaati jo osansa. Jos oikeesti haluaa saavuttaa asioita, niitten eteen pitää tehä töitä ja niihin pitää aina vaan jaksaa uskoa, eikä saa luovuttaa. Mulla nuo mun unelmat (tai ennemminki tavotteet) on ollu niin iso voimavara kaikkien vaikeitten asioitten keskellä ja oon saanu niistä tosi paljon motivaatiota. Vaikka kuin vaikiaa ois ollu, niin kun oon aina vaan jaksanu uskoa siihen, että vielä joku päivä mää saavutan nuo mun unelmat, ni se on auttanu mua jaksamaan ja selviämään läpi kaikkien vaikeuksien. Auttaa edelleenki. Sikspä mää sanon teillekki, että uskokaa unelmiinne. Ja ylipäätään uskaltakaa unelmoida! Seki on ihan ookoo, jos haluaa vaan unelmoida, eikä halua pitää niitä tavoitteina. Semmonen haaveiluki on ihanaa ja voi myös olla tosi voimaannuttavaa. Mutta jos sulla on joku ihan villi unelma minkä haluaisit saavuttaa, niin usko siihen ja lähe tavottelemaan sitä. Tee kaikkes sen eteen, että saavuttasit sen. Tosin, ennen ku lähet tavottelemaan niitä "mahdottomia", niin kannattaa oikeasti miettiä, onko valmis tekemään ihan älyttömästi töitä sen eteen. Sitä ei voi sanoin kuvailla, kuinka paljon unelmien saavuttaminen oikeesti vaatii. Joten kannattaa miettiä tarkkaan, riittääkö se, että saa asiasta haaveilla, vai onko valmis kulkemaan sen pitkän ja kivisen tien, jotta saavuttas sen, mistä eniten unelmoi.

Ei kait mulla tässä muuta tällä kertaa. Haaveiluntäyteistä päivää teille, ja kertokaahan ihmeessä kommenteissa teiän unelmia ja yleensäkki ajatuksia tästä aiheesta! Ois ihana lukea niitä :)

Tekstin taustalla oleva kuva on otettu Webnoden kuvista.