Turvallinen Teksti

Meillä kaikilla on joskus hetkiä, jollon ahistaa, masentaa, pelottaa, itkettää, ärsyttää, stressaa, huolettaa, on tosi paha mieli, tuntuu huonolta ja tuntuu siltä, että mikään ei mee hyvin. Lyhyemmin sanottuna meillä kaikilla on joskus huonoja hetkiä, huonoja päiviä tai pitempiä huonoja aikoja elämässä. Tuollasessa tilanteessa ei välttämättä tiiä, mitä sillon tekis ja mikä siihen oloon auttas. Tuollasia hetkiä varten haluan tehä tällasen postauksen, Turvallisen Tekstin, jonka voi tulla lukemaan aina sillon, ku on huono mieli. Tän tekstin tavotteena ois ees pikkusen parantaa oloa ja piristää, niin että se olo helpottus ees vähäsen ja ois turvallisempi ja parempi olla. Toivottavasti tää teksti auttaa teitä huonojen hetkien keskellä.

-

-

Hei. Mikä on? Ahistaako? Onko huono mieli? Ei oo mitään hätää. Vaikka tuntuuki pahalta, niin sulla ei oo mitään hätää ja oot turvassa. Se ei haittaa, vaikka ahistaa. Vaikka tuntuis tosi pahalta, niin se ei tee susta mitenkään huonoa ihmistä. Kaikenlaiset tunteet on sallittuja. Se, mitä sää tunnet just nyt, on täysin ookoo. Omia tunteita ei tarvi hävetä. Niille ei välttämättä voi mitään, eikä niille tarvikaan voia mitään. Kaikilla on joskus huonoja hetkiä ja tosi synkkiä fiiliksiä ja ajatuksia, mutta se kuuluu elämään. Se on normaalia. Se tarkottaa sitä, että sää oot elossa. Ootko miettiny ikinä sydänkäyrää? Sehän menee aina välillä ylös ja välillä alas. Vähän niinku elämäki. Jos se on vaan yks suora linja, niin se tarkottaa, että se ihminen on kuollu. Elämään tarvitaan siis ylä- ja alamäkiä, jotta pysyy elossa. Ei huonot fiilikset tietenkään kivoja oo, mutta kunhan muistat, että ne kuuluu elämään eikä niissä oo mitään väärää. On täysin ookoo, vaikka välillä ois pitemmänki aikaa tosi huono fiilis. Seki kuuluu elämään, mutta on tärkeetä myös muistaa, että se huono fiilis ei jatku loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee taas parempi mieli.

Huonot fiilikset ja ajatukset ei myöskään tarkota sitä, että ois heikko tai ylireagois asioihin. Ei todellakaan. Päinvastoin, kun pystyy hyväksymään ja käsittelemään kaikenlaiset tunteet ja ajatukset, myös ne huonot, niin se on todella suurta vahvuutta. Älä siis ikinä anna kenenkään uskotella sulle, että oisit jotenki heikko, kun tunnet huonoja fiiliksiä, tai että ylireagoisit asioihin, koska tunnet ne niin vahvasti. Se ei oo kerta totta, vaan me jokainen ollaan yksilöitä ja koetaan asiat eri tavalla ja sulla on oikeus tuntea just niin ku sää tunnet. Voi olla, että asioita on kasaantunu tosi paljon ja sit ne kaikki uhkaa tulla kerralla ulos. Voi olla, että joku tosi pieni asia laukasee ison reaktion ja aukasee sen lukon, jonka taakse on tullu piilotettua kaikki ne isot ahistusmöykyt. Mutta sen sijaan, että yrittäis väkisin pitää ne kaikki siellä lukkojen takana, niin kannattaa välillä purkaa niitä. Välillä vaan täytyy purkaa tunteita ihan kunnolla, itkeä ja huutaa ja puhua ja mitä ikinä, jotta sitten taas jaksaa paremmin. Ja vaikka siinä hetkessä kaikki asiat tuntuuki aivan ylitsepääsemättömän kamalilta ja vaikeilta, niin loppujen lopuksi kaikki järjestyy.

Mitä ikinä sää tunnetkaan nyt tai mitä ikinä sää käytkään läpi, niin tiiäkkö, sää et oo yksin. Aina löytyy joku, joka on kokenu saman asian tai samanlaisia tunteita, joten vertaistukea löytyy aina. Tai vaikka joku sun lähipiiristä ei oo kokenu samanlaista asiaa tai kellään muulla ei oo just sillä hetkellä samanlaisia fiiliksiä ku sulla, niin siltikään et oo yksin. Ihmiset auttaa. Ihmiset kuuntelee. Ihmiset tukee toisiaan. Ihan sama mitä tunteita sää tunnet, niin et oo yksin, vaan jostaki löytyy varmasti joku, joka on valmis kuuntelemaan, jos vaan haluat puhua. Tai vaikka et halua puhua, niin siltikään et oo yksin. Vähintään ajatuksissa joku muistaa sua, on sun tukena ja välittää susta.

Jos susta tuntuu siltä, että tarvit sun tilanteeseen ja oloon apua, niin apua on aina saatavilla. On tärkeää muistaa se, että on täysin ookoo tarvita apua. Ihan sama minkälaista apua sää tarvit, oli se sitten kaveria kuuntelemaan, tukea taloudelliseen tilanteeseen, lääkärin apua tai mitä ikinä, niin avun tarvitseminen on täysin ookoo. Avun tarvitsemisessa, avun pyytämisessä, avun haluamisessa ja avun hakemisessa ei oo mitään väärää eikä sitä tarvi hävetä. Musta tuntuu, että tosi monilla on sellanen ajatus, että on noloa tai jotenki heikkoa hakea apua tai ees myöntää sitä avun tarvetta. Monilla on sellanen ajatus, että pitäs pärjätä yksin. Mutta miks pitäs? Me ihmiset ollaan täällä toisiamme varten ja apua todellaki on saatavilla jos sitä vaan on valmis ottamaan vastaan. Jokasen voimavarat on rajalliset ja siinä vaiheessa ku omat rajat tulee vastaan, niin kannattaa pyytää apua. Pieneltäki tuntuva apu voi auttaa suuresti. Ja muista, sun ei tarvi tehä mitään erityistä ansaitaksesi apua. Apua ei ansaita eikä avun saamisesta tarvi kantaa syyllisyyttä. Sää et oo taakka kellekään, vaikka tarvisitki apua. Suurin osa ihmisistä auttaa mielellään ja monet auttaa ihmisiä työkseen. Ihan sama minkälaista apua sää tarvit, niin muista, että sitä sulla on oikeus saaha eikä siinä oo mitään hävettävää. Kenenkään ei tarvi pärjätä yksin.

Vaikka kuka tahansa sanois tai tekis mitä, niin huono fiilis voi jatkua. Se on ookoo. Sun ei tarvi kiirehtiä sun tunteitten kanssa ja ajatella, että pakko yrittää vaikka väkisin saaha tää huono mieli pois ja parempi mieli tilalle. Ei oo mitään kiirettä eikä oo mitään hätää. Ei oo pakko olla koko ajan ilonen ja hyvällä mielellä. Ei kukaan oo. Ja tiiäkkö mitä? Se on elämää. Kaikki me ymmärretään, että aina ei jaksa, aina ei voi olla hyvällä mielellä vaan välillä vaan tulee huonompia hetkiä. Sillon kannattaa olla rauhassa ja käyä ne tunteet läpi ajan kanssa. Jos väkisin pakottaa ittensä olemaan ilonen, niin ne huonot fiilikset vaan kasaantuu ja tulee joskus esille entistä suurempina. Sulla ei siis oo mitään kiirettä, vaan saat ottaa oman aikas, sen verran mitä tarvit. Joskus se alakulonen mieli menee pois ajan kanssa. Sille ei välttämättä ees oo mitään tiettyä syytä, vaan se vaan tulee ja sitten menee. Seki on täysin ookoo ja edelleenki kuuluu elämään.

Vaikka tunteet kannattaaki käyä läpi eikä ittiä kannata pakottaa mihinkään, ei oo silti väärin haluta olla ilonen ja keksiä asioita, jotka veis sen huonon fiiliksen pois ja piristäis. Monesti ihan vaan seki auttaa, että nimenomaan hyväksyy ne omat tunteet ja sen, että kaikenlaiset tunteet kuuluu elämään. Monia voi lohduttaa ajatus siitä, että huonot hetket tai pitemmät huonot ajanjaksot, ne menee aina ohi ja asiat, jotka tuntuu nyt tosi isoilta, ei todennäkösesti tunnu yhtä isoilta enää jonkun ajan päästä. Sillon ku mulla itellä stressaa tosi kovasti joku asia, niin mulla auttaa monesti se ku mietin, että onko tällä asialla niin paljon väliä mun koko loppuelämän kannalta. Muistanko mää tätä asiaa enää kuukauen päästä? Useimmiten vastaus on ei ja ihan vaan tuon asian tajuaminen jo rauhottaa. Tai sitten seki, että miettii, voiko ite vaikuttaa kyseiseen asiaan ollenkaan. Monesti huomaa, että hetkonen, enhän mää voi ite vaikuttaa tähän mitenkään, ni mitä mää sitten tästä murehin? Edelleenki se on ihan ookoo murehtia eikä omia tunteita kannata missään nimessä vähätellä, mutta ainaki mulla itellä auttaa välillä tuollanen ajattelu, jonka avulla katotaan asioita vähän eri näkökulmista ja isommasta mittakaavasta.

Joillaki ihmisillä auttaa myös se, että oikeen tietosesti miettii kaikkia elämän hyviä asioita. Määki on joskus tehny semmosia kiitollisuuslistoja sillon ku on ollu tosi huono hetki. Välillä ne auttaa ja tulee tosi kiitollinen ja hyvä olo ku huomaa, kuin moni asia loppujen lopuksi on hyvin, mutta joskus taas vaan ärsyttää ja tulee sellanen syyllinen fiilis, että mun ei pitäs tuntea näin ku mää tunnen, koska mulla on kuiteski asioita myös hyvin mun elämässä. Molemmat reaktiot on ihan yhtä ookoo. Joskus huono fiilis vaatii sen, että se vaan mennään läpi ja esim. ärsytys vaan mökötetään tai itketään pois. Ei siinä sillon mitkään kiitollisuuslistat auta, eikä tarvikaan. Mutta jos välttämättä haluaa, niin voi kokeilla erilaisia keinoja, jotka vois tehä sitä oloa paremmaksi. Joskus ittensä harhauttaminen pois niistä synkistä ajatuksista voi olla tosi hyvä juttu. Yrittää keksiä jotain kivaa tekemistä tai ku oikeen kovasti ahistaa niin alkaa ajattelemaan jotain ihan muuta, niin se ahistus ei kasva kovin pahaksi. Tuollasiaki keinoja voi kokeilla jos haluaa. Ei kuitenkaan oo pakko, ja seki on täysin ookoo.

Kaikilla on välillä huonoja fiiliksiä esim. omasta kehosta ja omasta luonteesta, eikä sillon auta, vaikka muut kehuis ja sanois mitä. Mutta joskus voi auttaa, ja sitä varten haluan sanoa sulle vielä muutaman jutun. Sää oot aivan supermahtava just tuollasena ku sää oot. Sun ei tarvi muuttua toisten ihmisten mielipiteitten takia. Tärkeintä on se, että sulla itellä on hyvä olla ittes kanssa. Sun keho on kaunis ja hyväksyttävä just sellasena ku se on. Sun ei tarvi hävetä mitään sun kehossa. Kaikilla on oma ainutlaatunen keho ja on vaan rikkaus, että me kaikki ollaan erilaisia, niin kehon ku luonteenki puolesta. Vaikka en välttämättä tunne sua, tiiän silti, että oot aivan huipputyyppi. Kukaan ei oo niinku sinä, vaan oot aivan ainutlaatunen oma ittes. Vaikka elämä tuo välillä eteen vaikeitaki asioita, niin sää kyllä selviät niistä. Ja sit ku oot selvinny, nouset ylös entistä vahvempana. Oot hyvä just tuollasena ja selviät mistä vaan. Ja muista, että yksin ei tarvi selvitä. Oot ihan yhtä arvokas ku kaikki muutki ja varsinki niille oikeille ihmisille sun elämässä oot yks niitten tärkeimmistä asioista tässä maailmassa. Kaikki järjestyy lopulta.

Voimia <3