Pätkä päiväkirjasta osa 2

Heipä hei, ja vihdoin uutta postausta! En tiiä muistaako kukaan enää tätä Pätkä päiväkirjasta -postaussarjaa, jonka alotin jo viime vuonna, mutta jota oon kirjottanu vasta yhen osan. Edellisestä kerrasta on niin pitkä aika, että voisin kertoa vähän taustatietoa ennen ku mennään ite aiheeseen.

Tän sarjan ideana siis on, että otan aina jonkun tekstinpätkän mun vanhoista päiväkirjoista ja kirjotan sitten ajatuksia ja pohdintoja sen tekstin pohjalta. Tekstinpätkät eivät tule aikajärjestyksessä, eli esimerkiksi eka teksti voi olla kirjoitettu kaks vuotta sitten, toinen viis vuotta sitten, kolmas kaks päivää sitten... Eli kannattaa todellakin huomioida, että tekstinpätkät eivät tule aikajärjestyksessä enkä muutenkaan ilmaise, milloin ne on kirjoitettu. Haluan myös korostaa, että kaikki ajatukset ja mielipiteet ovat omiani, eli itse pohdin itse kirjoittamani tekstin pohjalta asioita. Sanottakoon vielä se, että tämän sarjan postaukset vaatii aika paljon taustatyötä ja lisäksi vanhojen päiväkirjojen läpikäyminen on aika rankkaa, joten ei kannata ihmetellä, jos tähän sarjaan ei tule kovin paljoa postauksia. Päiväkirjoja lukiessa oon myös huomannu, että siellä on tosi paljon aika rankkaa ja negatiivista settiä, joten en välttämättä halua paljastaa aivan kaikkia asioita. Mutta juu, semmosta. Jos joku haluaa vielä tarkemmin tietää tän sarjan ideasta, niin ekassa osassa selitän vähän tarkemmin, joten voi käydä sieltä katsomassa. Mutta nyt kuitenkin, mennään eteenpäin :)

Pätkä päiväkirjasta osa 2

"Mutta oikeesti pakko sanoo että tää mustien farkkujen metsästys on saanu mut niin huonolle fiilikselle ja itsetunto kärsii ja laskee koko ajan ja eilenki meinasin alakaa itkee ku ei mahu farkut jalkaan. Se on oikeesti tosi rankkaa. Kaikki muut tytöt on nii laihoja tai vähintää normaaleja ja niillä on ohuet jalat jne. ni ne voi mennä kauppaa ja ostaa mitkä farkut tahansa ku kaikki menee jalkaa. Mää taas en todellakaa voi tehä nii. En oo semmone tikku tai siro tai normaali vaa vähä normaalia tyttöä riskimpi/isokokosempi iha luonnostaanki ja muotojaki löytyy, onha mulla *sukunimi* geenit. Mutta ei oo helppoa olla tämmöne. Ku on vähä leveemmät pohkeet ja reidet ja peppu ja no mulla tuo mahaki vähä lihava ku lihon vaa. Tuntuu että oikeesti ainoa keino miten löytäsin sopivat ja hyvät farkut on se että laihtuisin. Kyllä mää haluanki laihtua mutta musta tuntuu älyttömän väärältä ja pahalta että ku kaikille kehotyypeille ja kaiken kokosille ja vähä muodokkaammille ei löyvy eikä oo tehty farkkuja. Ihan oikeesti. Että pitää laihtua siks että löytää itelle sopivia ja hyviä vaatteita ku sellasia ei muuten oo. Kaikki on vaan tehty semmosille hoikille ja ohutjalkasille tytöille. Kaikki farkut siis. Ihan oikeesti. Tuntuu niin pahalta ja väärältä että pitää tämmösestä syystä laihtua. Että jos ei oo laihempi ni ei voi käyttää tiettyjä vaatteita. Niin perseestä. Ja vielä mustat farkut. Niin perusvaate mut sitäkää ei näköjää oo saatavissa kaikenlaisille. On tää niin väärin ja ihan perseestä. Muutenki mua nolottaa ja hävettää ihan sikana ninku itteni puolesta mennä nyt kouluun taas ku oon niin älyttömän läski ja lihon vaa koko ajan lisää ja oon nii ruma ja koulussaki jouvun käyttää vaa samoja vaatteita ja liikkatunneilla en voi olla ku oon nii huonokuntone ja läski ja kaikki on parempia ja hoikempia ja kauniimpia ja mää en jaksa tehä yhtää mitää. Ihan oikeesti. Mää niin vihaan ittiä ja omaa kroppaa. Tää on niin perseestä kaikki. En onnistu ikinä missään ja oon vaa tämmöne paska läskikasa."

Shoppailu. Joskus aikoinaan se oli niin semmonen jee-juttu, että voi vitsi ku siistiä ku pääsee shoppailee. Nykyään mun reaktio on siihen enemmän että eiii. Ainaki sillon ku ettii jottain tiettyä juttua, niin sitä ei tietenkään löyvy ja shoppailu on sillon tosi inhottavaa ja työlästä. Mutta sitten ku menee muuten vaan shoppailemaan eikä oo mielessä mittää tiettyä juttua, ni sillon löytyy vaikka mitä ja sillon se on ihan kivaa. Erityisesti sillon, ku ettii jotaki yhtä tiettyä juttua ja pitää sovittaa miljoonaa eriä vaatetta, ni ainaki mulla tulee sillon tosi huono fiilis omasta kropasta, ku vaatteet ei välttämättä mahu kunnolla päälle tai ei istu hyvin. Tulee aina semmonen fiilis, että jos oisin laihempi, ni tääki juttu mahtuis mulle päälle tai näyttäis niin paljon paremmalta ja kaikki ois vaan niin paljon helpompaa. Mun mielestä tuo on tosi surullista ja tuo on tosi huono juttu, koska shoppailun ei pitäs mun mielestä olla tuommosta, häpeän tunnetta omasta kropasta ja pakkoajatuksia laihtumisesta, vaan ennemminki sen pitäs olla semmonen kiva ja rentouttava juttu.

Vaatteet, mallit. Välillä shoppaillessa ja huonon fiiliksen tullessa oon yrittäny aatella, että tässä asiassa vika ei oo mussa vaan se on vaatteissa. Ne vaatteet on luotu tietylle mallityypille ja mää en oo sellanen mallityyppi. Mallit on useimmiten pitkiä ja hoikkia ja ne vaatteet on tehty enimmäkseen niitten mukaan. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan oo sellasia, joten miks mallien pitää olla? Miks ne ei voi olla ns. "normaaleja" ihmisiä? Okei, täytyy olla jonkunlainen malli, jonka avulla voiaan tehä ne vaatteet, mutta pointti on ennemminki se, että miks ei voi olla erilaisia malleja, miks malleilta vaaditaan sitä, että ne on tosi pitkiä ja hoikkia? Koska mun mielestä yhteiskunta luo tätä kautta sellasen idean ja paineen, että kaikkien pitäs olla sellasia, vaikka se ei oo totuus eikä se oo realistista. Toki nykypäivänä tääki asia on muuttunu jonkin verran ja esim. mainoksissa näkee enemmän eri kokosia malleja, mutta silti ainaki mun mielestä näyttää siltä, että edelleen valtaosa malleista on niitä pitkiä ja hoikkia. Jos joku teistä lukijoista tietää yhtään enemmän vaate- ja mallijutuista, niin saa tulla kertomaan, koska mää en ihan täysin ymmärrä tätä ideaa, että mallien pitää olla pitkiä ja hoikkia yms. En oo selvästikään mikään asiantuntija näissä asioissa, mutta pohdin vaan tätä asiaa "tavallisen" ihmisen ja kuluttajan näkökulmasta. Muutenki saa tulla keskustelemaan aiheesta, ois tosi kiva kuulla erilaisia näkökulmia. Mutta nii, mun mielipide on kuitenki se, että on väärin, että joka kerta ku ostaa vaatteita ni häpeää omaa kroppaa ja tulee sellanen fiilis, että pitää laihtua. Toki tämä on osittain myös omasta kehonkuvasta ja itsetunnosta kiinni, mutta sanoisin, että myös yhteiskunnan asettamilla ihanteilla ja näillä mallijutuilla on vaikutusta asiaan. Oonko ainut, jonka mielestä näitten vaate- ja mallijuttujen pitäs muuttua vielä enemmän sellaseen suuntaan, että ei ois vaan se tietty kehotyyppi mitä ihannoidaan ja pidetään hyväksyttävänä, vaan ois vielä enemmän erilaisia malleja ja korostettas enemmän sitä, että on paljon erilaisia kehoja eikä oo realistista yrittää laittaa kaikkia ns. samaan muottiin?

Nykyajan ihanteet. Mun havainto on se, että nykypäivänä ihannoidaan tietynlaista kehotyyppiä ja erilaisia ominaisuuksia kehossa. Pitää olla kaunis, hoikka, silti vähän muodokas, jotku sanois suoraan että "hyvä perse ja isot tissit" jne. jne. Miehille on varmaan vielä omat ihanteensa, mutta tyypillisesti ehkä naisista ajatellaan noin ja ihannoidaan tuommosta kehotyyppiä. Tai sitten ihannoidaan sellasta sopivan urheilullista vartaloa. Kaikki ei tietenkään ajattele noin enkä halua yleistää, että tuommonen ois kaikkien ihanne, mutta oon huomannu, että monet ihmiset ajattelee noin. Pointti on kuiteski se, että on siis joku tietynlainen ihanne, että jonkinlaiset kropat ja asiat siinä kropassa on hyviä ja kelpaavia ja jotku taas ei, ja että pitäs tavotella sitä ihannetta ja saavuttaa se ollakseen ees jonkun arvonen. Yhh. Mun mielestä tuo on oikeesti täysin väärin ja jopa sairasta ajatella noin. Siis että kehotyyppi ja se, että onko se keho ihanteiden mukanen vai ei ni määrittäs sen, että onko henkilö jonkun arvonen vai ei. Aivan hulllua. Jokasella on ihana ainutlaatunen kroppa ja mun mielestä ainut asia, mitä sen suhteen pitäs tavotella on se, että siinä ois hyvä olla, ja toki että oppis arvostaa ja rakastaa sitä sellasena ku se on. Mää oon ite viime aikoina kiinnittäny aika paljon huomiota siihen, kuinka näitä ihanteita tuputetaan ja kuinka esimerkiksi niin sanottu laihdutuskulttuuri tulee esille yllättävän monissa paikoissa. Suosittelen vahvasti joka ikiselle teistä, että kiinnittäkääpä ihan vaikka vaan huvin vuoksi huomiota näihin asioihin. Siihen, kuinka ne yhteiskunnan luomat ihanteet kehon ja kauneuden suhteen tulee esille ja kuinka korostetaan sitä, että pitäs laihuttaa voidakseen tehä jotain. "Apua, kaksi viikkoa kesään etkä ole vielä kesäkunnossa? Tällä voiteella nuoremmaksi, saat sileän ihon hetkessä! Tällä dieetillä ihmetulokset kahdessa viikossa! Tuliko syötyä huonoa ruokaa, ei hätää, tällä huippuruualla keho kuntoon!" Eikö kuulostakki aika tutulta? Ja nuitten kaikkien taustalla on yhteiskunnan asettamat ihanteet siitä, millanen tulis olla ja mitä kuuluis tehä voidakseen tehä jotain kivaa asiaa tai ollakseen riittävä. Anteeks mutta mikä ihmeen kesäkunto? Enkö mää voi mennä julkiselle uimarannalle jos en oo "kesäkunnossa"? Entä miks vaikkapa jonkun ikäihmisen pitäs tavotella nuorekasta ja sileää ihoa? Eikö elämän jäljet saa näkyä? Entä miks me jaotellaan ruuat hyviin ja pahoihin ruokiin, eli terveellisiin ja epäterveellisiin? Eikö kaikki se voi olla vaan ruokaa ja kunhan kaikki on vaan tasapainossa ja on itellä hyvä olla ni eikö se oo ihan riittävän hyvä? Ja miks pitäs laihtua kahessa viikossa jonkun jäätävän rääkkidieetin avulla? Sanoisin, että haistattakaa pitkät kaikelle tuommoselle ja menkää syömään ne viimesetki pullat sieltä pakasteen pohjalta. Mun mielestä tuommoset ihanteet ja ajatukset ei todellakaan oo hyviä, ja entistä kamalampia niistä tekee sen, että nykyään jo niin nuorena meihin juurrutetaan tuommoset ajatukset ja sen sijaan, että ois vaikka uimarannalla nauttimassa kesäpäivästä ni joku onki kotona ahistumassa ja miettimässä että ku ei oo tarpeeks hoikka tjmv. mennäkseen sinne rannalle. Todella karua ja surullista.

Keho ja kehonkuva. Eikö oo siistiä ajatella, että meillä jokaisella on oma ainutlaatunen kehomme, eikä kellään muulla oo samanlaista, vaan jokaisen keho on erilainen? Mun mielestä se on ainaki siistiä ja kiva juttu. Kehonkuva eli käsitys omasta kehosta on yleensä erilainen eri ihmisillä. Meinaan tällä nyt sitä, että jokanen näkee oman kehonsa omalla tavallaan ja myös toisten kehot eri tavalla ku mitä kyseinen henkilö ite näkee. Sanoisin, että yleisesti ottaen ihmiset näkee toisten kehoissa kaikki hyvät puolet mutta omassa kehossaan usein myös kaikki huonot puolet niitten hyvien puolien lisäksi. Toki jotkut ihmiset ajattelee myös huonoja asioita toisten kehoista ja saattaa sanoa ilkeitä kommentteja, mutta niistä ei kannata välittää (helpommin sanottu ku tehty). Tuntuu, että selitän tosi ouosti ja sekavasti, mutta pointti on lähinnä nyt siis se, että mun mielestä vaan sillä omalla käsityksellä omasta kehosta on merkitystä. Ihan sama vaikka muut ajattelis sun kehosta hyvää tai huonoa tai ei mitään, niin vaan se merkitsee, mitä sää ite ajattelet. Jos ajattelee, että oma keho on hyvä sellasena ku se on ja osaa arvostaa sitä silleen, niin sillon ne maholliset huonot kommentit ei vaikuta siihen mitenkään, ja vaan sillä on merkitystä, miten ite ajattelee. Samalla tavalla, jos ite ajattelee tosi negatiivisesti omasta kehosta, niin vaikka joku toinen ajattelis positiivisesti ja sanois hyviä asioita siitä, niin ei sekään muuta asiaa, jos ei ite ajattele oikeesti niin. Pointti on siis se, että vaan sillä on merkitystä, miten ite ajattelee omasta kehosta, ja mun mielestä tähän asiaan kannattaa kiinnittää huomiota. Kehonkuvalla on mun mielestä myös vahvasti vaikutusta itsetuntoon. Ihan vaan selkeyden vuoksi, niin itsetunto tarkottaa omanarvontuntoa ja nimenomaan tietoisuutta omasta arvosta, ja itsetuntoon liittyy vahvasti myös itsekunnioitus ja itsevarmuus. Ainaki mun mielestä kehonkuva liittyy vahvasti nuihin asioihin. Esimerkiksi jos aattelee omasta kehosta paljon negatiivisia asioita, niin sillon voi muutenki olla tosi epävarma eikä välttämättä osaa arvostaa ittiä sen oman kehon ja siihen liittyvien ajatusten takia. Oman kehon arvostaminen ja hyväksyminen on mun mielestä kuitenki tosi tärkee, vaikkaki myös vaikee asia. Mulla itelläki on vielä tosi paljon työtä tehtävänä sen asian eteen. Vaikeeta siitä tekee just ne kaikenlaiset ihanteet ja vertailu ja paineet. On kuiteski hyvä muistaa, että kaikilla on ne omat epävarmuutensa ja vaikka joskus saattaa aatella, että "ton kroppa on täydellinen", niin se tyyppi voi aatella ihan samalla tavalla susta. Me ihmiset ajatellaan eri tavalla ja nähään asiat eri tavalla ja se kannattaa muistaa. Ja monesti, ku itelle korostuu omasta kehosta ne omasta mielestä huonot puolet ja luulee, että kaikki kattoo sussa vaan niitä, ni ei se mee niin. Ninku sanoin, kaikilla on ne omat epävarmuudet ja ne jotka on tosi epävarmoja ittensä kanssa ni aattelee vaan niitä omia huonoja kohtia ja ennemminki aattelee toisista kaikkea hyvää, ja sit taas ne, jotka on jo oppinu arvostamaan ittiä kaikista epävarmuuksista huolimatta ja osaa olla sujut asioitten kanssa, niin ne elää jo niin täysillä, että ei niillä oo aikaa katella ja arvostella toisten kehoja. Tossa tuommoset esimerkit tuolleen aika kärjistetysti, mutta oikeesti, musta tuntuu, että tosi harvoin ihmiset ajattelee mitään pahaa vaikka toisten kehosta tai mistään, ja loppujen lopuksi, mitä väliä vaikka ajatteleeki, ne on vaan ajatuksia, ei niistä tarvi välittää. Jokainen keho ansaitsee olla arvostettu ja jokanen on yhtä arvokas. Pakko mainita, että tuntuu vähän ristiriitaselta puhua siitä mitä pitäs tehä ja miten pitäs ajatella ku itekki aattelen välillä niin vääristyneesti omasta kehosta ja nuo kaikki ihanteet on vaikuttanu negatiivisesti munki ajatusmaailmaan. Mun tarkotus ei todellakaan oo yrittää olla mitenkään muita parempi ja puhua näistä asioista vaan haluan vaan tuoda nää asiat esille ja kertoa omia ajatuksia tästä, koska mun mielestä näistä asioista on tosi tosi tärkeetä puhua.

Normaalius. Vihdoinkin tähän asiaan, mitä mietin aika usein. Mikä oikeesti on normaalia? Meinaan vaan, että miten voiaan muka määritellä normaali kroppa? Esimerkiksi tuossa tekstinpätkässä puhuin siitä, kuinka muut on normaaleja ja mää en, että mää oon isokokosempi, niin siis miten mää voin puhua tuosta noin ku mikä ees on normaalia? Kaiken lisäks en oo ees ainut niin sanottu isokokosempi. Onko normaali sitä mitä suurin osa on? Jos ottaisin tästä jostain nyt joukon ihmisiä, joista ajattelen, että nää on kehotyypiltään normaaleja, niin mitäköhän ne kyseiset ihmiset ajattelis? Hyvin todennäkösesti ne luokittelis ittensä aivan eri tavalla kuin mitä minä luokittelin ne. Ja jatkokysymys, miks pitää ees luokitella? Miks pitää muka olla laihat, läskit, normaalit, isokokoset jne.? Eikö se riitä, että ollaan vaan? Ollaan tasa-arvosia ihmisiä ja eletään tätä elämää? Eikö se riitä? Eikö se ois tärkeintä, että osais ite arvostaa ja rakastaa sitä omaa kehoa sellasena ku se on, ja että se oma keho on terve, koska varmasti monilla meistä on? Ja jos ei oo, niin sit osais hyväksyä ne heikot kohat siinä ja nimenomaan arvostaa sitä sellasena ku se on. Ja jos vaan mahollista ni elää siten, että ois hyvä olla omassa kehossa. Mua oikeesti ärsyttää ajatus, että jotku kehot ois muka normaaleja ja jotku kehot ei. En vaan ymmärrä, miten niin vois olla, että mikä ihme niissä kehoissa on "normaalia" ja sitä kautta muka arvostettua ja hyväksyttyä ja mikä taas ei. Jos jollaki on mielestään hyviä väitteitä tähän asiaan, niin olkaatte hyvätte ja tulkaa kommentoimaan, kiitos.

Toisten ihmisten kohteleminen. Jep, ja nyt puhutaan toisten ihmisten kohtelemisesta nimenomaan kehoon ja ulkonäköön liittyvissä asioissa. Nyt ku ollaan puhuttu kehonkuvasta ja ihanteista ja normaaliudesta ja sen sellasista ja mun mielestä oon esittäny hyviä näkökulmia ja perusteita, miks jokanen keho on samanarvonen (tän kyllä pitäs olla mun mielestä itsestäänselvää mutta silti), niin en voi ymmärtää, miten ihmisiä voidaan kohdella eri tavalla niitten kehojen takia ja niitten kehoja myös haukutaan. Siis tuo on niin surullista ja raivostuttavaa samaan aikaan, en vaan voi ymmärtää. Ikinä ei voi tietää, mitä jokasella ihmisellä on taustallaan, esimerkiksi onko joku sairaus tmv. miks vaikka keho näyttää joltaki eikä se asia voi muuttua. Ikinä ei voi tietää ja vaikka tietäiski niin siltikään kellään ei oo oikeutta nimitellä toista tai kohdella epäkunnioittavasti. Jokasen keho on erilainen eikä kaikilla voi olla "täydellistä" kehoa. Täydellisyydestä puheenollen, mikä ees on täydellinen? Varmaanki ihanteiden mukanen. Siitä taas voidaan vetää johtopäätös, että ihmisten ulkonäköä haukutaan ja ihmisiä kohdellaan ulkonäön takia eri tavalla, koska se joku ei näytä yleisten ihanteiden mukaselta. Jokanen voi vaan miettiä, kuin hirveeltä tuo kuulostaa ja kuin hirveetä tuo on. Otetaanpa muutamia esimerkkejä. Jotaki haukutaan läskiksi, koska yleisenä ihanteena on olla hoikka ja ehkä vähän urheilullinen. Jonkun jalkoja haukutaan tikkujaloiksi, koska ihanne ei oo semmoset jalat vaan vähän isommat jalat, mutta ei liian isot kuitenkaan. Jotaki haukutaan laudaksi, koska ihanteena on olla hieman muodokas tai että ois isot rinnat. Eikö kuulostakki aivan typerältä ja niin väärältä? Ainaki mun mielestä kuulostaa. Se tyyppi, jolla on ne niin sanotut tikkujalat, niin hyvin todennäkösesti sillä on vaan luonnostaan sellaset jalat. Vähän sama asia ku haukkuis toista, että hah, sulla on silmät. No öö, haloo, suurimmalla osalla meistä on syntyessä silmät ja vieläpä näkevät silmät ja oon kiitollinen siitä. Samalla tavalla on kiitollinen siitä, että on jalat ja että ne toimii. Siis eihän tuommosessa haukkumisessa oo mitään järkeä, ja kaikki vaan siks, että joku asia ei mee yhteiskunnan asettamien ihanteiden mukasesti. Aivan hullua ja niin niin väärin. On myös muita syitä, miks ihmiset haukkuu toisia, esimerkiksi kateus tai se, että on itellä muuten vaan paha olla. Jos joku haukkuu sua sun ulkonäön takia, niin toivottavasti pystyt laittamaan sen kommentin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. No, mutta joka tapauksessa on tärkeetä muistaa, että kohdellaan ihmisiä hyvin ja erityisesti ulkonäköön liittyvien kommenttien kanssa kannattaa olla aina tosi tarkkana. Koska vaikka tarkottas jonkun kommentin kehuksi, niin toisesta se voi silti tuntua pahalta. Esimerkiksi nykypäivänä on joillaki edelleen viallinen käsitys sanasta laiha. Aatellaan, että se on kehu, mutta usein se voi olla myös loukkaus. Varsinkin, jos ei tunne toista, niin kannattaa olla supervarovainen ulkonäkökommenttien kanssa ja ei välttämättä sano mitään, ettei vahingossakaan loukkaa. Nimittäin ilkeillä kommenteilla voi jättää arvet ikusesti jonkun elämään. Kannattaa miettiä, miltä se tuntuu ja haluaisko sellasta itelle tai jollekki omalle läheiselle. Esimerkiksi sillon aikoinaan, ku mua kiusattiin, ni mua sanottiin paljon läskiksi, vaikka tuohon aikaan olin oikeesti hoikka ja tosi urheilullinen ja ns. "normaali", eikä ollu tietoakaan ylipainosta, mutta koska kiusaajat hoki sitä asiaa tarpeeksi paljon, niin se jäi mun päähän ja vielä nykypäivänäki aattelen itestäni usein niin, vaikka tiiän, että se ei oo totta. Läski ei oo ainut ilkee kommentti, jonka oon joutunu kuulemaan mun kropasta, vaan oon kuullu myös monia muita. Kerran oli koulussa yks aika perinteinen tilanne, että menin ruokalaan syömään ja siellä oli jossaki pöyässä kavereita ja määhän tottakai menin sinne kavereien luokse ja olin sillee "mää varmaan mahun tähän teiän välliin syömään?". Siinä oli siis yks tyhjä paikka kahen tyypin välissä. Sen sijaan että oisin saanu vastaukseksi hyväksyvän joon, yks näistä "kavereista" sanoki mulle, että "et sää siihen mahu ku oot tuommonen virtahepo". Muistan ikusesti tuon kommentin ja sen kuinka pahalta se siinä hetkessä tuntu. Vielä nykyäänki lähes aina mulla tulee mieleen tuo tilanne ja tuo kommentti ku nään tuon tyypin. Tai jos ruokalassa on vastaavanlainen tilanne, että meen istumaan joittenki kans, ni tuo kommentti käväsee mielessä. Vielä kerran korostan, että IKINÄ EI VOI TIETÄÄ millaset vaikutukset omilla ilkeillä kommenteilla tai käytöksellä on toisen elämään, eikä ikinä voi tietää, mitä sen toisen ihmisen taustalla on ja miten eri asiat siihen vaikuttaa. Tuoki virtahepo-kommentti oli tarkotettu varmaan ihan läpällä, samoin ku yks tuttu sanoo aina läpällä raskausmaha-kommentteja ja sen sellasta, mutta ne ei ookkaan mun läheisimpiä ystäviä, niin ei ne tajua miltä tuommoset kommentit tuntuu, mistä päästäänki jälleen kerran tähän, että ikinä ei voi tietää. Ikinä ei voi tietää, mitä sen toisen ihmisen taustalla on ja miten ne omat kommentit ja teot vaikuttaa toiseen, joten kannattaa todellaki olla aina ystävällinen ja kiltti muille eikä ees läpällä sanoa mitään tuon tyylisiä kommentteja, jotka toiselle voi olla tosi iso loukkaus. Ja mitä tuntemattomampi on tyyppi, niin sitä varovaisempia olkaa tuommosten kommenttien kanssa ja oikeesti, olkaa vaan ihmisille ystävällisiä niin varmasti tulee itellekki sillon parempi olo.

Haluan vielä sanoa ihan yleisesti joitaki asioita. Näihin aiheisiin, mitä oon tässä nyt käsitelly, liittyy todella paljon erilaisia näkökulmia, joten luonnollisestikaan kaikkia niitä ei tullu tässä esille. Asiat ei myöskään aina oo kovin selkeitä, eli ei niin, että tämä asia on joko näin tai noin eikä mitenkään muuten. Asiat ei oo aivan niin yksiselitteisiä ja yksinkertasia. Haluan myös korostaa sitä, että mää en oo ite mitenkään edelläkävijä näissä asioissa enkä mitenkään etuoikeutettu puhumaan tai mitään, vaan me kaikki voiaan puhua näistä asioista ja myös minä kamppailen näitten samojen asioitten kanssa ihan samalla tavalla ku moni muuki. Oon esimerkiksi tosi epävarma omasta kropasta ja koen välillä suurtaki häpeää siitä. Haluan tuua näitä asioita esille, pohtia näitä ja puhua näistä, jotta voisin ymmärtää paremmin ja jotta itekki kehittyisin näissä asioissa ja oppisin hyväksymään oman kehoni sellasena ku se on ja arvostamaan sitä. Tätäki postausta tehdessä löysin uusia näkökulmia, joita en oo ennen ajatellu ja mulle tuli monia semmosia ahaa-tyyppisiä elämyksiä, joten myös sen takia haluan entistä enemmän jakaa tän postauksen, koska uskon, että mun itteni lisäksi moni muuki voi hyötyä näistä pohdinnoista. Haluan vielä kehottaa kaikkia, myös itteäni, keskittymään oman kehon suhteen siihen, että siinä ois hyvä olla, koska se on tälleen yleisesti ottaen se tärkein asia sen oman kehon suhteen. Ei niinkään se ulkonäkö vaan se tunne, että siinä ois hyvä olla. Niin haluan kehottaa kaikkia keskittymään siihen ja haastan jokasen myös tekemään tänään jonkun sellasen teon, joka edesauttaa sitä hyvää fiilistä omasta kehosta. Jollaki voi tulla liikunnan kautta parempi olo omassa kehossa, toiselle se asia on hyvä ruoka, toiselle jotku kivat ja rennot vaatteet, jollekki ittensä kehuminen... Keinoja on niin monta ku on ihmistäki, joten tee jotain sellasta, mikä on just sulle hyvä.

Iso kiitos, jos jaksoit lukia postauksen tänne asti! Ois tosi ihanaa, jos keskustelu jatkuis kommenteissa ja saatas esille lisää eri ajatuksia ja näkökulmia, ja lisäksi vaikka erilaisia vinkkejä, miten voi kehittyä tämmösissä asioissa, nimenomaan oman kehon hyväksymisessä, arvostamisessa ja rakastamisessa. Kiitos :)