Pätkä päiväkirjasta osa 1

Nyt on aika aloittaa tämä uusi blogipostaussarja, Pätkä päiväkirjasta. Tän sarjan ajatuksena on, että otan aina jonkin pätkän mun vanhoista päiväkirjoista, kirjoitan sen tänne ja kirjoitan ajatuksia ja pohdintoja sen pohjalta. Tän sarjan postaukset tulevat olemaan pääasiassa melko pitkiä tekstejä.

Taustatietona siis, että oon kirjottanu päiväkirjaa jo melko pienestä saakka, mutta valitettavasti oon hävittäny suurimman osan niistä, mikä nyt jälkeenpäin harmittaa. Eli nämä tulevat tekstinpätkät eivät sijoitu ihan sinne lapsuuteen asti, vaan melko lähihistoriaan.

Haluan painottaa sitä, että tekstinpätkät EIVÄT tule aikajärjestyksessä. Eli se mitä päiväkirjateksti kertoo, on voinut tapahtua milloin tahansa. Ensimmäinen pätkä voi olla esim. vuosi sitten, toinen pätkä kaksi vuotta sitten, kolmas pätkä tänä vuonna... Eli aikajärjestyksessä nämä osat eivät tule, mikä kannattaa muistaa. Teksteissä ei muutenkaan ole mitenkään pääteltävissä, milloin ne on kirjoitettu, ja tähän on syy. Osa pätkistä käsittelee hyvin rankkojakin aiheita, enkä ainakaan tällä hetkellä halua paljastaa, milloin mitäkin on tapahtunut, eikä sillä mielestäni pitäisi olla lukijoiden kannalta mitään merkitystäkään, sillä kaikkea ei tarvitse tietää :)  Lisäksi haluan painottaa myös sitä, että kaikki ajatukset ja mielipiteet ovat omiani.

Ja ainiin, sanottakoon vielä, että tekstit tulevat olemaan myös todella rehellisiä ja avoimia, ja aiheita tulee käsittelyyn laidasta laitaan. Vaikka eniten on varmaan vähän syvällisempiä juttuja, voi välillä olla ihan keveitäkin aiheita.

Lukemisen iloa! Ois huippua kuulla myös aina teiän kommentteja ja ajatuksia käsiteltäviin aiheisiin liittyen :)

Pätkä päiväkirjasta     osa 1

" Mut mul on vähä sillee, et vähän kaikki kirjat avaa ainaki jotenki mun silmiä, jotku enemmän ja jotku vähemmän. Ja eri kirjat panee miettii eri asioita. Edelleenki jotku enemmän, jotku vähemmän. Mut täytyy sanoo et kyl toi kirja laitto miettii. Tuli siin ninku sillee mielee, et mäki haluun olla viel joskus yhtä hyvä kirjailija ku ton kirjan kirjottaja, ja haluun kirjottaa yhtä hyviä kirjoja, ja kirjasarjoja. Haluun auttaa mun kirjoilla muita. Haluun et ne koskettaa, laittaa miettimään, ninku esim. toi kirja. Ei seikkailukirjat nyt tarvi olla sellasii, et ne koskettas ja mietityttäs, mut jotku toisenlaiset voi olla sellasii. Ja just sellasii mäki haluun kirjottaa. Sillon ku oli se kirjotuskilpailu, mistä pysty voittaa jopa 5000€, ni mä en ajatellu mitään muuta ku sitä, rahaa. Mulle ei ollu niinkään tärkeetä, tai ninku iso juttu se, et se mun kirja oikeesti julkastas, vaan mulle oli tärkeempää se raha. Mä en haluu olla vaan semmone rahanhimonen tyyppi, mut tuntuu, et tällä hetkel mä valitettavasti oon. Ei kai semmoset oo hyviä kirjailijoita ja ei kai semmosten kirjat menesty, joille se raha on siinä se juttu? Musta tuntuu et ei. Ei semmoset voi menestyä. Pitää olla nöyrä, ottaa palautetta vastaan ja hyväksyä myös virheet. Mun mielestä ns. nöyrällä asenteella pääsee tässä hommassa eteenpäin. Mun täytyy oppia nöyryyttä, ja sitä mä haluunki oppia. Musta tuntuu, et mä oon vähän turhan ylimielinen mun omien kirjojen ja kirjotustaitojen suhteen. Mä tiedän et mä oon. Mä en tiiä miten musta on päässy tulee ylimieline, mut jotenki niin on vaan käyny. Ja se ei oo hyvä juttu. Mä en haluu olla ylimielinen. Mä haluun ihan oikeesti oppia nöyryyttä, vaikka ihan joka asiassa. Mun täytyy. Kyllähän se rahaki on tosi kiva juttu, minkä sillä kirjottamisella voi tienata, mutta se ei oo se pääasia. Kirjoja ei kirjoteta rahasta. Piste. Eli ton asian suhteen mun silmät avautu mun luettua ton kirjan. Mä haluun oikeesti kirjottaa paljon hyvää materiaalia, ja jotain, joka koskettaa ja laittaa ihmiset miettimään. Jotain minkä ihmiset muistaa, ja mikä mahollisesti avaa niitten silmät. Mä haluun olla hyvä ja nöyrä kirjailija, kirjottaja. Ja kyl mä haluun oppii nöyryyttä monessa muussaki asiassa."

Raha. Se on asia, mikä laittaa ihmiset tekemään ihan hirveitäkin asioita. Raha on myös välttämätön elämiseen. Melko vaikia on ostaa esim. ruokaa ja talo, jos ei oo rahaa. Mutta kannattaako isoja ja merkityksellisiä asioita tehä rahan takia? Tekeekö raha onnelliseksi? Millä elämässä oikeesti pärjää? Joo, mää myönnän, se on totta, että sillon ku osallistuin tohon erääseen kirjotuskilpailuun, ni eniten siinä kiehto se raha. Tosin tiesin sillon kyllä heti sen, että ei se mun kirja tuu ees menestymään koko kisassa, koska mulla oli ihan liian vähän aikaa kirjottaa sitä ja siitä tuli huonoin kirja, minkä oon ikinä kirjottanu. Silti siihen aikaan mun mielessä pyöri paljon se, kuinka paljon jotku huippukirjailijat on ansainnu rahaa niitten kirjoilla. Kiehto se mahollisuus, että tällä hommalla voi ansaita rahaa. Raha on kuiteski väärä peruste tähän hommaan. Oon edelleen sitä mieltä, että ei rahanahneudella menesty. Ei tosiaankaan. Pitää oikeesti osata. Pitää oikeesti rakastaa sitä mitä tekee ja tehä töitä sen eteen, että saa aikaseks asioita mitä haluaa. Oon tosi onnellinen siitä, että oon tajunnu ton asian. Totta kai edelleen ne isot rahasummat vaikka joistain kirjotuskilpailuista kiehtoo, mutta oon kuiteski oppinu sen, että se sisältö on se tärkein. Esim. kirjotan tätä blogia siks että haluan. Siks että rakastan kirjottamista. En siks, että saisin rahaa. Itse asiassa en ees saa tästä rahaa, eikä sillä oo ees väliä, koska se ei oo se pääasia. Sillon ku osallistuin siihen kirjotuskilpailuun ja mua kiinnosti se raha, ni kyllä mää sillonki kirjotin siks että halusin. Yritän sanoa sitä, että vaikka se raha siinä kiehtoki enemmän, ni en kirjottanu silti rahan takia vaan siks, että oikeesti halusin kirjottaa. Raha on aina tämmönen vähän ikävä ja vaikia aihe, mutta kannattaa muistaa, ettei anna rahan ohjailla ittiä ja ommaa elämää, vaan tekee asioita siks, että oikeesti haluaa.

Ylimielisyys. Se on kans asia, mikä on tosi ärsyttävää. Ainaki mun mielestä. Kaikki tuntee koulusta sen ärsyttävän tyypin, joka aina kävelee niin ylimielisesti ja ajattelee olevansa muita parempi. Ja kaikki on myös onnellisia, ettei oo ite se tyyppi. Vaikka ei oiskaan muitten nähen ylimielinen ja kohtelee muita ihmisiä hyvin, voi silti olla oman pään sisässä ylimielinen. Sitä tuskin kovin moni ajattelee, mutta ite oon huomannu tämmösen asian. Se on jännä, miten saattaa oman pään sisässä aatella, että ku mää on nyt parempi tässä ja tässä, ja sitten saattaakin ihan huomaamatta aatella itteä sen takia paremmaksi ja toista huonommaksi. Toki joku on aina jossaki asiassa parempi ku toinen, mutta ei se tee kenestäkään sen arvokkaampaa tai arvottomampaa, osas jotain asiaa tai ei. Mua vähän jännittää tän postauksen julkasu siks, koska kerroin, että oon ollu tossa kirja- ja kirjottamisasiassa vähän ylimielinen. Yleensä ihmiset ei varsinkaan somessa kerro itestä niitä huonoja puolia, vaan korostaa ennemminki niitä hyviä. Tuskin kukaan sanoo suoraan, että joo, mää oon ylimielinen, koska sillonhan siitä henkilöstä saa paljon huonomman kuvan, ainaki näin mää aattelisin. Mutta toisaalta, haluan olla rehellinen ja tuoda esille sitä, että kaikilla on ne omat hyvät ja huonot puolensa, eikä ihmisiä pitäs tuomita niitten huonojen puolien perusteella. Ja myös se ois hyvä huomata, että ei kukaan oo myöskään täydellinen. Vaikka joku henkilö ja sen elämä vaikuttas esim. somessa niin täydelliseltä, ni ei se oo. Silläki on ne omat huonot puolensa ja omat rankat hetkensä, mutta se ei vaan näytä niitä somessa. Tää on mun mielestä aihe, mistä pitäs keskustella ihan erikseen omassa postauksessa. Mutta vielä siitä ylimielisyydestä sen verran, että jos joku pitää mua nyt ylimielisenä ja inhottavana, ni sille mää en voi mitään. Tiiän ite etten oo semmonen enää, ja että tuo ylimielisyys liitty vaan tuohon asiaan, enkä mää ollu mitenkään muulla tavalla tai muissa asioissa ylimielinen, vaan pelkästään tuossa. Siitäki mää oon tosi onnellinen, että opin sen, että ei sillä ylimielisyydellä mihinkään pääse. Sillä pääsee eteenpäin, että arvostaa muita semmosina ku ne on, hyväksyy omat sekä muiden vahvuudet ja heikkoudet, muistaa olla nöyrä ja kunnioittaa muita. Ajattelee kaikkia samanarvosina, osas ne mitä osas tai oli osaamatta.

Kirjat. Kirjoilla on ihan valtava merkitys. Niiden avulla voi vaikuttaa niin paljon. Mun mielestä lukeminen ja kirjat on aivan mielettömän siisti juttu. Kirjat avaa mahollisuuen päästä mukaan aivan eri maailmoihin ja eri ihmisten elämään ja ajatuksiin, ja se jos mikä on hienoa. Kirjat on myös loistava pakokeino sillon, jos haluaa hetkeks päästä pois omasta elämästä ja omista ajatuksista. Sillon voi alkaa lukemaan ja hypätä mukaan johonki aivan toiseen maailmaan. Ja kirjojen kirjottaminenhan se vasta siistiä onki, sillä siinä on vaan mielikuvitus rajana! Siks musta onki aivan mielettömän siistiä kirjottaa. Mun mielestä kirjailija on onnistunut parhaiten sillon, ku se kirja herättää tunteita ja ajatuksia. Jos itkee, nauraa, suuttuu... Ihan mitkä tahansa tuommoset reaktiot lukijassa on mun mielestä merkki siitä, että se kirjailija on onnistunu siinä kirjottamisessa. Tai sitten just se, että se kirja avaa sun silmät jossain asiassa tai laittaa miettimään sut joitain asioita vähän tarkemmin. Tässä asiassa määki haluaisin onnistua. Sitte joskus, ku musta tulee se kirjailija ja mun kirjoja julkastaan, toivon kaikista eniten, että ne auttaa ihmisiä, ne koskettaa, laittaa ajattelemaan, niistä on iloa ja hyötyä. Haluan auttaa ja piristää mun kirjoilla ja kirjotuksilla muita. Se jää nähtäväksi, onnistunko siinä. Ja vielä lopuksi haluan sanoa, että toivon, että ihmiset lukis enemmän kirjoja. Lukekaa, lukekaa, lukekaa... Lukeminen antaa niin paljon, ja ihan varmasti kaikille löytyy joitain mielusia tekstejä, vaikka ei kauheesti tykkäiskään lukea. Kunhan vain lukee jotain.

Semmosta tällä kertaa. Toivottavasti jaksoit lukea tänne asti, vaikka olikin vähän pidempi teksti :)  Kerrohan ihmeessä kommenteissa, mitä mieltä oot tästä blogipostaussarjasta ja tän sarjan ekasta postauksesta. Ois kiva kuulla teiän mielipiteitä ja ajatuksia aiheeseen liittyen :)

Pakko vielä kertoa semmonen juttu, että kirjotin oikeasti tän jo eilen, mutta ennen kuin ehdin julkaista, koko teksti hävisi jonnekin, ja koko työ meni hukkaan. Tää blogipostaussarja vaatii siis hieman enemmän taustatyötä, joten siksi ei oo vähään aikaan tullut postauksia, kun oon tätä suunnitellut ja käynyt vanhoja päiväkirjoja läpi. Vanhojen päiväkirjojen läpi käyminen on ollu myös yllättävän rankkaa, ja kun on ollu vielä kiireitä opiskelujen suhteen, niin on saanut uutta postausta tässä ootella. Harmitti kyllä eilen niin paljon, kun kova kirjoitustyö meni ihan hukkaan, enkä jaksanut sitten heti kirjoittaa tätä samaa tekstiä uudelleen. Nyt oon kuiteski saanu tän kirjotettua, ja itse asiassa musta tuntuu, että tästä tuli parempi entä siitä, minkä eilen kirjotin. Ehkä silläki oli tarkoituksensa :)

Tekstin taustalla oleva kuva on omani. Olen ottanut kuvan eräästä värityskirjasta, johon olen värittänyt. Valitettavasti värityskuva ei näy kokonaan, sillä blogiteksti on niin pitkä. :(