LUOKKARETKI <3

Aamulla soi herätys vähän ennen kuutta. Se ois luokkaretkelle lähtö. Jännitti ihan hulluna, jopa oksetti. Viimeset pakkaukset ja sitten nopeesti koululle. Sieltä starttas seittemältä aamulla meiän reissussa käytössä ollut 30-paikkanen bussi. Nokka kohti Tamperetta.

Matkalla pysähyttiin parriin kertaan. Lounaaksi syötiin "niitä kaikkien himoitsemia hamppareita". Toisella vessatauolla luokan rahoista kustannettiin meille jätskit. Matka meni lopulta yllättävänkin noppeesti. Välillä luin kirjaa (kumma kyllä pystyin kerranki liikkuvassa autossa lukemaan), yritin nukkua (otin tyynyn mukkaan) ja juttelin kavereitten kans. Jännityski pikkusen helpotti siinä ajan myötä.

Pian sitten jo saavuttiinkin Marttisten nuorisokeskukseen. Eka majotuttiin rauhassa meiän mökkeihin ja vähän tutustuttiin paikkoihin. Ne mökit oli tehty niin, että se oli ulkoapäin katottuna yks yhtenäinen rakennus, mutta siinä oli sitten kuiteski kolme mökkiä. Yhessä mökissä oli aina neljä huonetta (paitsi yhessä oli kolme), kaks ylhäällä ja kaks alhaalla. Tytöt majottu yhteen mökkiin, pojat toiseen ja valvojat sekä vielä muutama oppilas kolmanteen. Aluksi oli vähän säätämistä majotusten kans, mutta saatiin ne sitten järjestettyä niin, että kaikki oli tyytyväisiä. Jotku ehti jo hypätä järveen uimaan siinä ennen alkuinfoa. Niitten mökkien ihan siinä vieressä oli järvi ja saunatilat ja sen semmosta. Sitten semmosen ison tien toisella puolella, pienen kävelymatkan päässä oli se Marttisten päärakennus ja jottai muita rakennuksia ja aktiviteettipaikkoja. Oli oikeesti tosi hyvä ja viihtysä se alue.

Alkuinfon jälkeen porukka jaettiin kahtia. Puolet meni yläköysirataan, puolet sumopainiin. Ryhmä, jossa minä olin mukana, meni ensin sumopainiin. Mua jännitti se aluksi tosi paljon, mutta kokkeilin sitä silti ja se oli ihan älyttömän kivaa! Oisin halunnu painia vielä enemmänki ja myös poikia vastaan, mutta kukkaan muu ei ennää halunnu. Ehkä poikia pelotti, että ne häviää mulle eikä ne siks uskaltanu tulla ;D . Ku tyttöjä vastaan mää pärjäsin tosi hyvin, voitin kaikki ketä vastaan olin. Mutta tässä taas esimerkki siitä, että kannattaa vaan mennä ja tehä kaikkia uusiaki asioita, koska niistä voi saaha ihan älyttömän kivoja kokemuksia. Sumopainin jälkeen saatiin vielä jäähä sinne liikuntasaliin missä oltiin. Kokkeilin semmosia ihime tasapainojuttuja, en yhtään ossaa selittää millasia ne oli, mutta olin niissäki parempi ku luulin. Sitten pelattiin vielä muutaman tyypin kaa korista ja seki oli tosi kivaa.

Liikuntojen jälkeen mentiin syömään. Syönnin jälkeen oli hetki vapaa-aikaa, jonka jälkeen oli ohjelmassa lättyjen paistoa. Vapaa-ajalla istuskelin jonkin aikaa laiturilla, kuuntelin musiikkia ja väritin värityskirjaani. Olisi tehnyt kovastikin mieli mennä uimaan, teki jo aikaisemminkin mieli, mutta koska oli huono tuuri ja tuli menkat juuri tuon reissun aikana, uimaan meneminen pysyi haaveena. Oon melkonen vesipeto, joten oli yhtä tuskaa katsoa, kun muut uivat.

Lättyjen paisto ei mennyt mun osalta ihan suunnitelmien mukaan. Oon tosi herkkä kaikille voimakkaille hajuille ja en tiiä mistä johtu, että olin tuollon vielä ihan älyttömän herkkä (vieressä oleva keksipakettiki tuoksu ihan järkyttävän voimakkaalle), niin se savun haju (paistettiin siis kodassa niitä), otti ihan tajuttoman paljon henkeen ja kurkkuun, joten mun oli pakko lähtä pois. Se harmitti mua tosi paljon, kun en pystynyt olemaan muiden kanssa, vaikka olisin tosi paljon halunnut. Vielä yläasteen alussa oli sellainen tilanne, etten pystynyt aina olemaan muiden seurassa kunnolla, ahdistuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Nyt olen kuitenkin päässyt niistä jo sen verran eroon, että pystyn melko hyvin olemaan muiden mukana ja tekemään kaikenlaista. Sen takia harmittikin oikein erityisen paljon, kun ei voinut muiden syiden takia mennä muiden kanssa uimaan tai lättyjen paistoon ja illanviettoon. Savu alkoi ottamaan henkeen, menin yksinäni takaisin mökkiin, hätäännyin hieman kun en saanut henkeä, itkin koska harmitti ja samalla purkautuikin sitten kaikki viime viikkojen stressi ja väsymys jonkinlaisena hyperventilaatiokohtauksena (ainakin näin sanoi luokanvalvojani, joka tuli kavereiden pyynnöstä myöhemmin paikalle). Lisäksi siinä tuli vielä kaikenlaisia epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä, joiden takia mielialani laski vielä entisestään, mutta onneksi ne saatiin kuitenkin selvitettyä. Loppuillasta oli jo vähän parempi olo. Aikomukseni oli mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisin vielä seuraavatkin päivät, mutta sitten olinkin viimeisten joukossa, jotka menivät nukkumaan. Jäin erään luokkakaverini kanssa juttelemaan mm. kummitusjuttuja, mikä ei ollut kovin hyvä idea, sillä minua alkaa aina itkettämään, kun on puhe jostain pelottavista/kummitusjutuista. En tiedä mistä se johtuu, mutta aina tulee kyyneleet silmiin. Onneksi sitten loppuajasta puhuttiin jotain vähän keveämpiäkin juttuja, eikä edes hirveästi pelottanut, kun puoli kahdelta yöllä mentiin nukkumaan.

Herätys soi siinä kahdeksan maissa aamulla. Vaikka oli kuuden tunnin yöunet takana, silti jaksoin yllättävän hyvin nousta. Nousin jopa heti herätyksen soitua, vaikka yleensä torkutan aina viimeiseen asti. Porukalla mentiin aamupalalle, minkä jälkeen lähdettiin bussilla kohti Tamperetta. Ensimmäisenä kohteena oli Ylen Mediapolis. Luokanvalvojamme oli tehnyt kovan työn, jotta pääsisimme sinne tutustumaan ja onneksi pääsimme. Se oli todella hieno kokemus. Paljon kaikkea mielenkiintoista nähtävää. Pääsimme näkemän mm. pari studiota sekä muita tiloja, jotka olivat täynnä kaikenlaista tavaraa. Suurin osa oli aivan mielissään Pikku Kakkosen -studiosta sekä muutamasta "julkimosta", joita he näkivät. Yleltä tuli otettua paljon kuvia, joista muutaman voisin laittaa tähän.

Ylen jälkeen suurin osa porukasta meni Särkänniemeen, muutamat kaupungille shoppailemaan. Itse menin tietenkin Särkänniemeen, huvipuistoihmisiä kun olen. Valitettavasti taaskaan ei ollut tuuri kohdillaan, ja minulla oli välillä pää tosi kipeä ja huono olo. Siitä huolimatta uskaltauduin menemään myös kunnon pyörityslaitteisiin, vaikka pelkäsinkin koko ajan oksentavani (en onneksi oksentanut). Pelottavin hetki oli varmaan se, kun seisoin jonossa ja viereen tuli pörrämään peukalonpään kokoinen kimalainen. Pelkään aivan tajuttomasti kimalaisia, ampiaisia ja mehiläisiä (ja monia muitakin ötököitä, mutta eniten nuita), ja sen seurauksena kiljuin siinä jonossa. Särkänniemestä löytyi myös pelottavin huvipuistolaite, jossa olen ikinä käynyt. Olen käynyt aiemmin PowerParkissa ja Gröna Lundissa, mutta tähän mennessä Särkänniemessä on ollut pahin laite. En muista sen nimeä, oisko ollut joku Hype tmv., semmonen punainen vuoristorata. Aivan KAMALA. Kavereitten mielestä se oli just paras, mutta mun mielestä ihan hirviä. En uskaltanut ees pitää silmiä auki lähes ollenkaan. Hyh mikä laite. Särkänniemessä käytiin myös syömässä, tällä kertaa eräästä buffetista saatua ruokaa. Voisin Särkänniemestäkin laittaa pari kuvaa.

Huvipuistossa huvittelujen jälkeen lähdimme takaisin Virroille majoituspaikkaamme. Matkalla pysähdyimme kauppaan ostamaan illaksi herkkuja. Leirikeskuksessa söimme vielä iltapalan, jonka jälkeen mentiin vähäksi aikaa mökkeihin. Sitten jotkut alkoivat kyselemään porukkaa jalkapallon pelaamiseen, joten lähdimme porukalla pelaamaan jalkapalloa (kymmeneltä illalla). Hyvät pelit oli. Jalkkiksen jälkeen oltiin ihan hiessä, ja vaikka ilma oli hieman viileä ja järven vesi varmasti vielä viileämpää, tuntui järvi ja uimaan meno erityisen houkuttavalta. Yks luokkakaveri houkutteli mua uimaan, kun muut eivät aikoneet mennä. Mulla teki niin kovasti mieli mennä uimaan, ja koska kuukautisvuotoa ei enää illemmalla ollut niin paljoa tullut, ajattelin, että no kyllähän mää voin kerran käyä hyppäämässä järveen jos sen jälkeen menen sitten suoraan suihkuun. Etsin siis vähän huonommat kamppeet päälle ja kävin kaverin kanssa hyppäämässä kerran järveen. Siinä tuli heitettyä talviturkki, jo toukokuussa. Kylmästä järven vedestä juoksin takaisin mökkiin ja suoraan lämpimään suihkuun.

Suihkusta tultuani huomasin parin pojan olevan meidän mökissä, parin tytön olevan poikien mökissä ja kaikki olivat vähän ties missä. Kello tais olla puol kakstoista, kun meidän mökissä päätettiin alkaa katsomaan kauhuleffaa. En halunnut ihan vielä mennä nukkumaan mutten halunnut mennä poikien mökkiinkään, joten oli vähän niin kuin pakko katsoa kauhuleffaa. En oo mikään kauhun ystävä, joten se ei ehkä ollut kovin järkevää katsoa sitä. Pahimmissa kohdissa pidin kättä silmien edessä enkä katsonut ollenkaan. Kello oli puoli kaksi, kun leffa loppui, mutta eihän suoraan kauhuleffan jälkeen voinut mennä nukkumaan. Katottiin vielä sitten semmonen mukavan keveä leffa, ja kello oli lopulta kolme, kun menin nukkumaan.

Jälleen oli herätys kahdeksan aikaan aamulla. Osa porukasta ei ollut nukkunut koko yönä, tai olivat nukkuneet vain pari tuntia. Minulla oli suunnitelmissa nukkua enemmän kuin ensimmäisenä yönä, mutta nukkuinkin vähemmän, vaan viis tuntia.

Aamupalan jälkeen tehtiin loppusiivoukset. Sen jälkeen toinen ryhmä meni sumopainiin, toinen yläköysirataan. Vihdoin ja viimein pääsin kokeilemaan yläköysirataa. Sitä olin oottanu varmaan eniten. En ollut ikinä ennen kokeillut yläköysirataa, joten hieman jännitti, mutta ennen kaikkea olin innoissani. Kaksi henkilöä meidän ryhmästä meni radan kaksi kertaa ja toisella kerralla hieman haastavammin, ja minä olin toinen niistä kahdesta. Yläköysirata oli 6-8 metrin korkeudessa, tolppien varassa. Yhdessä aika pahassa horjahduksessa pelotti aika paljon, mutta olisi silti voinut pelottaa enemmänkin. Eli olisin ehkä toivonut vielä hurjempaa, haastavampaa ja pidempää rataa. Vaikka horjahdin sen yhden kerran aika pahasti, en silti tippunut kertaakaan valjaiden varaan roikkumaan. Pari kertaa jouduin ottamaan tukea vaijerista, vaikka niin ei olisi saanut tehdä, mutta olen silti ylpeä itsestäni. Ensikertalaiseksi todella hyvä suoritus. Yläköysirata oli mulle aivan huippu kokemus. Voisin siitäkin laittaa pari kuvaa.

Yläköysiradan jälkeen syötiin ruoka, pelattiin biljardia ja tehtiin loppupalaute. Sen jälkeen lähdettiinkin sitten jo kotimatkalle. Eka pysähys tehtiin jo melko pian Tuurin kyläkauppaan. Pakko myöntää, että en hirveesti tiennyt mikä paikka se ees on, luulin että se on joku pieni kyläkauppa, mutta se oliki jäätävän iso tavaratalo. Oltiin siellä vähän reilu puoltoista tuntia. Muutama kuva sieltäkin.

Mulla oli tosi huono olo siinä matkan aikana, ja ku pysähyttiin syömään pitsaa, aluksi tuntu etten uskalla syyä mittään etten oksenna, mutta onneks söin, koska se huono olo oliki johtunu vaan siitä etten ollu syöny pitkään aikaan. Sen jälkeen oli sitten parempi olo ja jakso höpötellä kavereitten kanssa jotaki loppumatkan. Kotona oltiin jo puol kymmenen aikaan, eli ei ees menny kovin myöhään. Oli kyllä aivan huippu reissu!