Blogi ja Instagram

Moikka tyypit! Taas on ollu vähän taukoa viimesimmästä postauksesta, mutta siihen on toisaalta syynsä. Nyt on siis maanantai, ja pari viikkoa sitten torstaista lähtien viikko etteenpäin, mun oikee käsi ei oo ollu toimintakunnossa, joten en oo sen takia voinu kirjottaa, vaikka oisin halunnu. Tähän hiljaisuuteen on kyllä myös yks toinen syy, ja siitä me puhutaan nyt. Oon miettiny, että perustaisin tälle blogille oman Instagram-tilin. Oikeastaan oon sen jo perustanu, mutta en oo vielä ottanu käyttöön. Niin kuin saatatte jo tietääkin, mulla on aikoinaan ollut ihan henkilökohtainen ig-tili, mutta oon sen sitten poistanu, koska siitä on ollu niin paljon haittaa. En nyt sitten tiiä, kannattaako mun perustaa blogillekaan ig-tiliä, koska ne haittapuolet siinä ois olemassa edelleen. Sanottakoon vielä seki, että tää kaikki hässäkkä tän instagramin kanssa on saanu mut miettimään jo tän blogin poistamistaki. Tästäki tulee välillä paineita. En kuitenkaan halua tehä hätiköityjä päätöksiä, mitä sitten kadun myöhemmin, joten nyt ois tarkotus pohtia tätä asiaa ihan perusteellisesti muutamien kysymysten avulla.

Miksi alunperin perustin blogin?

Jos miettii lopettamista, on hyvä muistella, miks on ees alottanu. Siks mää nyt palautanki mieleen ne syyt, miks alunperin perustin koko blogin. Mää oon aina tykänny kirjottaa. Yks mun unelmista on olla tulevaisuudessa kirjailija, ja sitä varten kaikenlainen kirjottaminen on varmasti hyväksi. Vapaa-ajalla mää kirjotan päiväkirjaa sekä ihan kirjojaki ja ne on jo keskenään tosi erilaisia asioita. Mutta myös blogin kirjottaminen on erillaista, ja ninku sanoin, kaikenlainen kirjottaminen on hyväksi. Ennen blogin perustamista olin jo pitkään miettiny sitä. Pitkään oli ollu halu kokeilla, että oisko tää mun juttu, millasta tää ois, saisinko tästä jotain irti. Lopulta sitten päätin yrittää uskaltaa kokeilla ja tässä sitä ollaan. Mietin sillon myös sitä, että vaikka mun blogia ei kukaan lukis, siitä vois olla silti hyötyä mulle itelle. Ku onhan se nyt eri asia kirjottaa blogia entä vaikka päiväkirjaa tai kirjoja. Mun mielestä on kiva jakaa pala mun elämää ja arkea muitten kanssa, kertoa muille mun ajatuksia. Ja vielä ku tykkään kirjottaa, ni blogin pitäminen vois olla tosi hyvä juttu ja siitä vois olla paljon hyötyä mulle, vaikkei sitä kukaan lukiskaan :) . No, jos nyt kuitenki aatellaan, että tätä jotku lukeeki, ni on mulla myös muita syitä. Haluaisin auttaa ja piristää ihmisiä jollaki tavalla. Inspiroia ja motivoia muita. Itse oon kokenu monenlaista rankkaa ja niiden kokemusten ja asioiden jakamisesta ja asioista mitä oon oppinu ni vois olla hyötyä ja apua joillekki muillekki. Ja sitten taas se, että jos onnistun jotenkin piristämään tai auttamaan muita, niin siitä tullee itelleki hyvä mieli. Mulla oli halu kokeilla, voisinko tätä kautta tavottaa ihmisiä, auttaa ja piristää niitä ja jakaa omia ajatuksia ja kokemuksia. Tässä taitaa olla ne syyt, miks alunperin perustin koko blogin.

Miksi perustaisin blogille ig-tilin?

Mää tykkään tosi paljon kuvista. Tykkään luoda semmosta visuaalisesti hienoa sisältöä. Tai ainaki yrittää :) . Sillon ku mulla oli se henkilökohtanen ig-tili, niin se miks sen poistaminen tuntu niin vaikeelta ja mikä oli hyvä puoli koko instagramissa oli just se, että ku tykkään kuvista niin paljon ja sain niistä välillä niin paljon inspiraatiota ja motivaatiota ja tykkäsin myös ite laittaa sinne niitä kuvia ja yrittää luoda semmosta hienoa instafiidiä. Ni jos nyt perustaisin blogille ig-tilin, niin voisin taas (ainaki yrittää) luoda hienoa instafiidiä ja no ylipäätää laittaa sinne kivoja kuvia ja myös ite inspiroitua muitten kuvista. Sillä blogin ig-tilillä en kyllä ite seurais muita käyttäjiä, mutta siellä silti voi selailla ja kattoa kuvia ja sitä oon jo tehnykki ja hirvee matkakuume tullee ku näkkee hienoja kuvia maailmalta ja sitte saa paljon motivaatiota tehä töitä ja tienata rahhaa, että pääsis itekki semmosiin paikkoihin. Mutta joo. Se ig-tili ois myös vähän ninku tukena tälle blogille, tai ninku osa tätä. Myös sen avulla voisin yrittää piristää ihmisiä, eli vähän sama syy ku tän blogin perustamisessaki. Instagramin avulla vois ehkä myös tavottaa enemmän ihmisiä, ku siellä joku saattais sattumalta löytää mun ig-tilin ja sitä kautta tutustua myös tähän mun blogiin. Mää haluaisin just tavottaa mahollisimman paljon ihmisiä, koska haluaisin jotenki auttaa tai piristää mahollisimman monia. Koen, että mulla on paljon sanottavaa ja jaettavaa. Ni instagramin kautta vois ehkä tavottaa enemmän ihmisiä, koska on varmaan aika harvinaista, että joku muuten vaan netin kautta löytäs tän mun blogin. Instassa voisin ehkä myös enemmän jakaa ihan perus arjesta juttuja, mitä ei niinkään täällä blogissa näy. Musta ois ihan kiva jakaa semmosiaki juttuja, ja joitaki saattas myös kiinnostaa se.

Miksi en perustaisi blogille ig-tiliä?

Tähän on vähintään yhtä monta syytä kuin tuohon, miksi perustaisin. Niin kuin oon jo kertonu, mulla on aiemmin ollu se oma henkilökohtainen instagram-tili, mistä oli kuitenkin sen verran paljon haittaa, että poistin sen. No, ne haittapuolethan ois edelleen olemassa. Mulla on paha tapa välillä verrata itteäni muihin, ja tää näky varsinki instassa. Vertasin ittiä muihin ja koin jatkuvasti olevani huonompi ku muut. Koin ninku semmosta jatkuvaa alemmuudentunnetta. Jos nyt perustaisin sen instan, niin tavallaan tää haittapuoli poistuis, koska en seurais sillä mun tilillä kettään, ni en näkis tyyppejä tai asioita mihin verrata. "Voi ku tuolla on enemmän seuraajia, tolla on noin paljon tykkäyksiä, miten se sai noin paljon kommentteja, nuo tyypit kommentoi tuolle ja vaikka ne seuraa muaki ni ei ne kommentoi mulle, oon ihan huono, tuo on paljon parempi, miks mää oon tämmönen..." jne. Tää on yks tosi iso haittapuoli. Mun itsetunto ei oo muutenkaan vielä kovin hyvä ja edelleen oon vasta parantumassa eräistä mielenhäiriöistä, ni siltä kannalta tuommonen vertailu ja jatkuva alemmuudentunne ei todellakaan ois hyväksi, vaan siitä ois tosi tosi paljon haittaa. Mutta ninku sanoin, voi olla, että tuota haittapuolta ei olis enää ainakaa nii vahvasti, koska en seurais ite ketään. No, on tässä kuitenki muitaki haittapuolia, esim. se, että siihen menee tosi paljon aikaa. Ihan liikaa. Mää aina jään sinne selailemaan kaikkea, ja sitten siihen mennee ihan turhaa aikaa. Jos tekisin sen ig-tilin, mulla ois tän asian kautta mahollisuus kehittää mun itsekuria, että en jäiskään sinne selailemaan kuvia vaikka kuin tekis mieli, enkä käyttäiskään siihen niin paljon aikaa. Mutta silti, tää ois yks haittapuoli, ajankäyttö. Sitten on vielä semmonenki haittapuoli, että mulle tosi helposti tulee paineita kuvista ja kaikesta. "Onko tää kuva nyt tarpeeks hyvä, voinko mää kirjottaa tähän näin, mitä muut aattelee tästä, entä jos jonkun mielestä tää on ihan liian syvällistä, onko tää ees hauska juttu, oonko mää ihan tyhmä.." jne. Mää tiiän, mun yks ongelma on se, että ajattelen ihan liikaa tyylillä "mitä muut tästä ajattelee". Tässäki asiassa oon kehittyny, mutta kehittymisen varaa on edelleen. Mun pitäs oppia, että ei sillä oo mitään väliä mitä muut aattelee, mää saan olla just semmonen ku mää oon. Mutta joka tapauksessa, kuvista ja kaikesta muustaki tullee mulle siellä tosi helposti paineita ja stressiä. Ne paineet ja itsetunnon huononeminen ois tosi huono juttu mun paranemisen kannalta, joten en tiiä kannattaako mun sitä riskiä ottaa. Ja siitä ajankäytöstä vielä, niin en halua käyttää mun koko elämääni somessa. Se ei vie mua mun unelmia kohti eikä auta mua parantumaan. Tai ainakaan tietyt asiat siellä somessa ei auta. Ja jos mun paraneminen hidastuu, mun unelmien saavuttaminenki kestää paljon kauemmin. Voin tästä asiasta puhua joskus erikseen, koska voi olla, että moni ei ihan ymmärrä mitä tarkotan, koska en oo mun mielenhäiriöistä ym. puhunu. Mutta siitä ig-tilistä sanon vielä sen, että yks syy siihen miks en perustais ois myös se julkisuus. Se ig-tili ois julkinen ja kaikki ois niin julkista, ni se ois myös yks syy miks en perustais. Tästä julkisuuesta puhun kohta lisää.

Miksi lopettaisin blogin?

Noh, vaikka nyt en instagram-tiliä tekisikään, miks mää yhtäkkiä poistaisin mun blogin? Miten se tähän liittyy? Miks tää mun pään sisällä oleva ig-hässäkkä on saanu mua miettimään blogin poistamista? Sitä mun täytyy nyt itekki miettiä ja kun asiaa mietin, löysin kyllä muutaman syyn, mutta en tiiä itekkään, onko ne syyt tarpeeksi painavia poistamaan tätä blogia. Yks syy on se, että tää vie aikaa. En oo kyllä viime aikoina tänne hirveesti kirjotellu enkä muutenkaan kirjottele säännöllisesti, joten tää syy ei oo ehkä kovin hyvä ja perusteltu. Mutta tästä blogista tullee mulle välillä myös paineita. Paineita esim. siitä, ku tuntuu, että pitäs kirjottaa enemmän, luoda tänne enemmän sisältöä, mutta joko en vaan keksi tai sitten en saa aikaan. Siitä tullee paineita ja se saa mut tuntee myös vähän sitä huonommuuden tunnetta, mikä taas ei oo hyväksi mun itsetunnolle ja paranemiselle. En tiiä onko tästä blogista mulle tällä hetkellä hirveesti hyötyäkkää. Tällä hetkellä ku kirjotan, ni voin sanoa, että tästä on mulle hyötyä. Voin käsitellä tätä koko asiaa täällä ja kysyä muittenki mielipitteitä. En oo pitkään aikaan tänne kirjottanu ja nyt ku vihdoin kirjotan, ni oon tajunnu, että täähän on kivempaa ku muistin ja mulla on jopa ollu vähän ikävä tätä. Eli en tiiä onko tuokaan syy kovin hyvä ja perusteltu. Viimenen syy blogin poistamiselle ois myös se julkisuus, mistä puhunki nyt seuraavaksi.

Miksi julkisuus haittaa niin paljon? / Mikä siinä haittaa?

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tietyllä tavalla julkisuus pelottaa mua. Siinä on monia turvallisuusriskejä, mitkä kasvaa sitä mukaa, mitä tunnetummaks tullee. Enhän mää tietenkään voi tietää, tuleeko mun blogista tai siitä mahollisesta ig-tilistä ja sitä kautta minusta kuinka tunnettu, mutta jos lähetään siitä, että haluaisin tavottaa mahollisimman paljon ihmisiä, niin onhan se mahollista, että musta tuliski tunnettu. Onhan se mahollista muutenki. En ite piä sitä kovinkaan todennäkösenä ja jos niin tapahtus ni eihän se hetkessä tapahtus vaan pidemmän ajan kuluessa, mutta silti, se on mahollista. Ainahan voi myös ihan pienessäki joukossa olla jo joku tyyppi, joka ottaa susta selville kaikki osotteet ja kaikki ja alkaa vainoamaan (aika kaukaa haettua, mutta mahollista), mutta mitä enemmän tyyppejä ni sitä isompi riski. Ninku sanoin, turvallisuusriskit kasvaa sitä mukaa, mitä tunnetummaks tulee. Mää kuitenki haluaisin pitää mun yksityisyyen ja rauhassa ellää ommaa elämää. Tässä tullee nyt sit vastaan seki, ku mää ehkä haluaisin laittaa itestä kuvia sinne instaan ja tänne blogiinki. Seuraajatki varmaan haluais jossai vaiheessa saaha kaikille sanoille kasvot. Ois se musta itestäki kiva kertoa enemmän kuka oon tai laittaa just niitä kuvia. Sillon tää koko homma tuntus enemmän omalta. Mutta sit siinä tuleeki vastaan vielä se, että ku kaikki ois niin julkista, mun kuvat ois kaiken kansan katottavana, ni en tiiä haluanko ja uskallanko tehä niin. Tää on paha, ku toisaalta haluaisin tavottaa paljon ihmisiä, mutta sit ku en niinkään haluais sitä julkisuutta. Vaikeeta. Väkisinki tätä asiaa pohtiessa alan miettimään myös mun yhtä unelmaa. Tai no tavote se enemmänki on. Nimittäin se kirjailijan ura. Ja tottakai mää haluaisin siinäki menestyä. Haluaisin, että mun kirjoja luettas tosi paljon. Siinäki on se, että jos tullee tunnetuksi, niin siihen kuuluu myös se julkisuus. Eli mun pittää vaan hyväksyä se ja olla valmis siihen, että jos haluan tunnetuksi kirjailijaksi ni siihen kuuluu myös julkisuus. Tää nyt ehkä on joittenki mielestä jo aivan yliajattelua, mutta ihan sama. Jos oot joku superjulkkis ni kaduilla ihmiset tunnistaa sut etkä välttämättä saa olla niin rauhassa ku haluaisit. Okei, ehkä kirjailijoilla se ei oo niin överiä entä vaikka joillain näyttelijöillä tai laulajilla, mutta kuiteski. KAIKKI ON MAHOLLISTA. Mutta jos nyt palataan takas tähän blogiin ja instaan ja julkisuuteen, mikä vois mahollisesti tulla niitä kautta, niin en tiiä oonko ite vielä tässä vaiheessa valmis siihen. Vaikka ei oo mitään varmuutta siitä, tapahtusko niin ees, tai jos tapahtus, ni siinähän mennee aikaa, ei se hetkessä tapahu, ni silti en tiiä oonko valmis siihen, oonko valmis ottaan sitä riskiä. Mää oon vielä niin nuori, mulla on aika huono itsetunto ja mun paraneminen on ihan kesken vielä. Joten en tiiä oisko se riskin ottaminen kovinkaan järkevää.

Mihin mun päätös perustuu?

Mää oonki jo muutamaan otteeseen maininnu tosta parantumisesta ja huonosta itsetunnosta ym. Nyt mietitäänki vielä tarkemmin sitä, mihin tän päätöksen teko perustuu, mitä pittää ottaa huomioon, mikä on tärkeintä. Joku saattas haluta tulla mahollisimman tunnetuksi ja vähät välittäis turvallisuusriskeistä tai mistää muustakaa, mutta mää en oo semmonen. Mää oon nimittäin oppinu tässä kaikenlaisten kokemusten myötä ajattelemaan myös itteä. Välillä on ollu ihan pakko ajatella ittiä ja ommaa parasta, vaikka se ei sitte oiskaa ollu nii hyväksi muille. Tässäki asiassa kaikkein tärkein asia on mun oma terveys. Eli se meinaa sitä, että tän päätöksen pitää perustua mun terveyteen ja onnellisuuteen. Pitää miettiä, mikä on mun terveyden ja paranemisen kannalta järkevintä. Mun ei kannata riskeerata mitään, koska takapakki on aina yhtä masentavvaa ja huonoa. Niin ku jo aiemmin sanoin, jos mun parantuminen pitenee, unelmienki saavuttaminen pitenee. Ja ku tietysti mää haluaisin parantua mahollisimman nopiaa ja olla onnellinen ja terve. Kaikki on siis mietittävä sen pohjalta. En oo ihan hirveesti puhunu nuista mun mielenhäiriöistä tai tuosta paranemisesta, ni jotta tätä ois parempi ymmärtää, ni voisin sanoa sen verran, että oon siis kärsiny mm. masennuksesta, ahdistuneisuudesta, sosiaalisten tilanteitten pelosta ja sen sellasesta, ja niistä parantuminen on vielä kesken. Eniten mua enää vaivaa ahdistuneisuus, mutta esim. se, että alkaisin taas instassa verrata ittiä muihin, tuottas mulle vaan lisää ahistusta. Mulla on myös se ongelmana, että uuvun aika helposti. Välillä roikun viimesillä voimilla kiinni kaikessa ja yritän väkisin jaksaa käyä koulussa ja tehä kaikkia perus juttuja. Eli kaikki turha paine, stressi ja ylimääräset kuormittavat asiat haittais sitä paranemista. Terveys etusijalla tässä siis pittää mennä.

Tää päätös on mulle tosi iso. Jonkun mielestä tämmöne analysointi ja pohtimine tästä asiasta voi olla ihan turhaa diipadaapaa, mutta mulle tää on aika iso juttu. Oon miettiny myös hieman sitä, että ehkä ajotuksellaki voi olla merkistystä. Jos en ookkaa valmis just nyt, ni ehkä oon valmis myöhemmin. Entä jos mun pitää eka parantua, hoitaa itteni kuntoon ja vasta sitten voin alkaa miettimään muita. Mutta sitten taas toisaalta, siitäki tullee mulle hyvvää mieltä ku jos saan piristettyä tai autettua muita tjmv. Eli toisaalta tää kaikki vois olla myös hyödyksi mun paranemiselle. Parhaimmillaan tää blogi ja se mahollinen ig-tili vois siis olla mulle ihan valtava voimavara. Mutta huom., vaan parhaimmillaan. Ois tosi kiva saaha tähän aiheeseen liittyen myös muitten kommentteja ja ajatuksia. Mitä mun pitäs teiän mielestä tehä ja miksi? Onko tästä blogista ollu teille jottain hyötyä ja jos on ni mitä? Jos perustaisin tälle blogille ig-tilin, seuraisitteko sitä? Kertokaa mulle teiän ajatuksia aiheesta, sillä ne on nyt todellakin tarpeen.