Alkukesän kuulumiset

Moi. Viime kerrasta onki yli kuukausi aikaa. Vahingossa on tullu näin pitkä tauko täältä blogista. Tekis mieli sanoa, että ei huolta, koska nyt oon tullu takasi parempana ku koskaan, mutta en voi sanoa niin, koska se ei ois totta. En oo tullu takas parempana ku koskaan. Mutta ei huolta, en oo tullu takas myöskään huonompana ku koskaan.

Muistaakseni viime postauksessa vähän lupailin, että kesällä mulla on enemmän aikaa kirjottaa ja luultavasti tulee enemmän postauksia ku yleensä. No, alkukesä on ainaki ollu täysin päinvastanen. En oo kirjottanu tänne yhtään. Yritän muuttaa asiaa loppukesää kohden. Vaikka tällä hetkellä kirjottaminen tuntuu hieman vaikeelta pitkän tauon jälkeen, uskon silti, että kyllä se tästä alkaa sujumaan taas paremmin. Pittää vaan kirjottaa usiammin.

Suunnitelmat muuttuu ja elämä tuo eteensä hyvin odottamattomiaki asioita, jotka vaatii joustavuutta ja sopeutumista. Niinpä munkaan kesäsuunnitelmat ei oo menny ihan odotetusti, vaan mutkia on tullu matkaan. Oon joutunu tekemään enemmän töitä ku mitä oli alunperin tarkotus, minkä takia mulla ei yhessä välissä jääny lähes yhtään vapaa-aikaa. Luonnollisesti, ku ei kerran oo ollu vapaa-aikaa, ni en sit oo voinu tännekään mitään kirjottaa. Hektinen ja odottamaton työvaihe on kuitenki nyt ohi, on ollu jo kohta kaks viikkoa, mutta en oo tän kahen viikon aikana saanu itteäni liikkeelle tekemään oikeestaan yhtään mitään, eli en myöskään kirjottamaan tänne blogiin mitään. Aiemmin ongelmana oli siis sekä vapaa-ajan ja voimavarojen puute, nyt ehkä enemmän voimavarojen. Tai osasyynä hieman vähäset voimavarat mutta toisena syynä vaan laiskuus ja liian vähänen itsekuri, joka näköjään pysyy tällä hetkellä aika hyvin piilossa. En saa patistettua itteäni tekemään mittään, mistä kesän alussa haaveilen, että voi ku mukava ku on nyt aikaa tehä niitä. En saa tehtyä niitä asioita, vaikka ne on kivoja asioita. Varmaan osittain johtuu siitä, että ku on liian kauan antanu ittensä velloa semmosessa huonossa olossa ja semmosessa apeassa mielialassa (vaikka aina niillekään ei voi mitään ja sellaset asiat vaan kuuluu elämään), ni jotenki se kynnys niitten asioitten tekemiseen nousee, mitä enemmän niitten asioitten tekemistä viivyttää. Mää ainaki ite koen näin.

En voi täysin luvata, että pystyisin nyt loppukesän ajan kirjottamaan tänne tosi aktiivisesti uusia postauksia. Toivon, että pystyn, ja aion yrittää parhaani, mutta mulla on kuitenki myös paljon muita juttuja, mitä haluan tehä, kunhan vaan saan itteni liikkeelle. Oon lähössä pian mökille ja oon siellä näillä näkymin noin viikon. En oo vielä päättäny, otanko läppäriä sinne mukaan vai en. Jos otan, niin saatan kirjottaa postauksia siellä ollessani, mikä vois olla ihan kiva, koska siellä vois olla kiva kirjotella vaikkapa laiturilla auringonpaisteessa aaltojen liplatellessa vierellä. Tai sitten jos jätän läppärin kotiin, niin sillon en kirjottele tänne mitään, mikä on varmaan myös ihan hyvä, koska sitten saa oikeesti vaan olla vapaasti lomalla ja nauttia ihanasta mökkielämästä. Yleensä mökillä uin tosi paljon, käyn saunassa, käyn kävelyillä, syön paljon, luen kirjoja ja vietän aikaa perheen kanssa, joten sekin ois ihan hyvä vaihtoehto, että en ota läppäriä mukaan, vaikka kirjottaminen kivaa onki. Mutta ninku sanoin, en oo vielä päättäny.

Vaikka mun alkukesä on ollu odotettua rankempi ja välillä tuntuu, että en ehi saaha enää mitään aikaan koko loman aikana ja koko loma on ihan pilalla, niin kyllä mulla silti menee ihan ookoosti ja oon toiveikas loppuloman suhteen. Välillä mua meinaa stressata ihan hirveesti kaikki, mutta välillä taas tuntuu, että no eihän tässä mittään, kaikki on ihan hyvin ja ei mun tarvi ottaa paineita mistään, että ehinkö vai enkö ehi tehä jotaki. Pahoittelut tosiaan tästä kuukauen hiljaiselosta täällä blogista, mutta toivottavasti ymmärrätte, että en voinu ite mitään sille odottamattomalle tilanteelle, jonka takia mun apua tarvittiin enemmän ku yleensä. Joskus elämä vaan yllättää ja on pakko pystyä sopeutumaan hetkeksi uuteen tilanteeseen ja sietää sitä. Vähän sama juttu ku sillon ku koulut ja kaikki suljettiin, niin se oli uus ja odottamaton tilanne kaikille, mutta siihen vaan täyty sopeutua ja elää sen mukasesti jonkun aikaa. Elämällä on tapana yllättää, ja vaikka välillä saattaa tuntua, että ne yllätykset on vaan negatiivisia, niin muistakaa, että ympärillä on paljon myös niitä positiivisia asioita ja meillä kaikilla on asioita, joista me voiaan olla kiitollisia ja ilosia, vaikka jotku toiset asiat meniski huonosti.

Ois tosi mielenkiintosta kuulla, miten teillä on sujunu tää alkukesä? Ootteko lomalla vai töissä, mitä ootte tehny vai ootteko ollu viimeset kaks viikkoa ninku minä eli valvonu myöhään, nukkunu pitkään ja ollu lähinnä puhelimella päivät? Entä millä mielellä ootte? Mitä teille oikeesti kuuluu? Onko sellanen jaksavainen ja innokas olo vai vähän apea ja turhautunu? Kertokaa kommenteissa, koska ois ihana kuulla, miten teillä menee. Jos menee hyvin ni hyvä, toivottavasti asiat pysyy hyvinä, ja jos menee huonosti ni ei se mittään, elämään kuuluu huonot hetket ja huonot ajat, mutta nekään ei kestä ikuisesti, vaan joku päivä niin mulla ku sullaki menee paremmin ku mitä tällä hetkellä tuntuu. Hyvin te vedätte!