"Ainoa vastustajasi joka päivä olet sinä. Varmista, että oikea sinä voittaa."

Mulla on ollu ja on jonkin verran edelleen mielenterveysongelmia. Oon monesti aatellu, että ne mielenterveyshäiriöt ei oo sitä todellista minua. Kaikki negatiivisuus, ahistuneisuus, masentuneisuus yms. ei oo se oikea minä. Oikea minä on piilossa nuitten asioitten takana. Oon varma, että monet muut, jotka kamppailee jonkinlaisten mielenterveyshäiriöitten kanssa, on myös ajatellu tuosta asiasta tuolla tavalla ja voi samaistua mun ajatuksiin.

Kaikilla ei oo mielenterveysongelmia, joten voi olla vähän vaikeeta ymmärtää tuo esimerkki, jos ei oo kokenu mitään sellasta. Sen takia otanki toisen, vähän yleisemmän asian esimerkiksi. Kuvitelkaa tässä kohtaa oksennustauti. Sillon ku on mahatauissa, on paha olla, voimat on pois eikä jaksa tehä mitään. Sillon ei oo kunnossa eikä todellakaan oo oma ittensä. Samalla tavalla voi ajatella mielenterveyshäiriöistä ja muistaki sairauksista. Sairaus ei monestikkaan oo osa kenenkään ihmisen todellista minää. Okei, jotku voi joutua elämään jonkun sairauden kanssa koko elämänsä ajan, eikä siitä voi parantua, mutta silti se todellinen minä, johon sairaus ei vaikuta, on siellä taustalla. Jos nyt vielä verrataan nuita esimerkkejä, eli mielenterveyshäiriöitä ja mahatautia, niin molemmissa on (ainaki mun mielestä ja mun kokemuksen mukaan) niin, että sairauden aikana oikea minä eli se ilman sairautta oleva minä ei oo esillä vaan se on piilossa, koska sairaus on vieny voimat ja sairaus on esillä. Mahatauti paranee suhteellisen nopiaa, mutta mieli ei. Joka tapauksessa kuitenki sairauden päätyttyä henkilö on taas oma ittensä.

Tän postauksen quote "Ainoa vastustajasi joka päivä olet sinä. Varmista, että oikea sinä voittaa." sopii hyvin moneen asiaan ja tilanteeseen, mutta haluaisin nyt kohdistaa tän erityisesti sellasille, jotka samalla tavalla ku minäki kamppailee jonkun pitkäaikasemman fyysisen tai psyykkisen sairauden kanssa (lue "minä, elämän matkaaja" -osio, jos et tiiä mitä mt-ongelmia mulla on/on ollu). Mulla itellä monesti tympii kaikki ongelmat mitä mulla on ja oon jotenki tosi kyllästyny niihin ja tottakai haluaisin parantua. Tiiän, että se oikea minä on vielä paljolti piilossa ja jää sen sairastuneen minän alle ja uskon, että tällanen tilanne on monella muullaki. Monet meistä varmasti tietää asioita, jotka tekis oloa paremmaksi ja auttas esimerkiksi just sitä mieltä parantumaan, mutta koska se ei-oikea-minä on useimmiten tosi laiska ja negatiivinen niin sitten ei saa tehtyä niitä asioita. Tästä päästäänki koko quoten pointtiin. Jokaisella on siis niitä asioita, jotka tekis oloa ees pikkusen paremmaksi ja tois oikeeta minää enemmän esiin, mutta ei-oikea-minä estää niitten asioitten tekemisen. Voiaan siis tästä päätellä, että jokasen vastustaja joka päivä on siis jokanen ite. Esimerkiksi sairastuneella mielellä se ei-terve-mieli voittaa ja oikee minä menee enemmän piiloon. Tässä kohtaa, kun tajuaa tän asian, niin kannattas yrittää havahtua ja alkaa tekemään muutosta asiaan, vaikka se onki vaikeeta. Määki kamppailen joka päivä itteäni vastaan. Oikea ja aito minä on piilossa, mutta se on kuitenki vielä tallella. Haluan saaha sen oikean minän enemmän esille, jollon mun pitäs yrittää niissä jokapäiväsissä valinnoissa kuunnella oikean minän hiljasta ääntä ja sen avulla pikku hiljaa voittaa väärä minä. Enkä varmasti oo ainut, joka on samanlaisessa tilanteessa.

Vaikka tää quote sopiiki mun mielestä hyvin mielenterveysongelmiin ja muihin sairauksiin ja haluan tän avulla tsempata kaikkia näitten asioitten kanssa kamppailevia, niin tätä voi silti ajatella myös arkisemmasta ja yleisemmästä näkökulmasta. Oli sairauksia tai ei, kaikilla on joskus huonoja päiviä, hetkiä ja fiiliksiä eikä aina tarvi jaksaa. Joskus oikeen minän kehotus voi hyvinki olla lepääminen. Jos kuitenki ajattelee tätä quotea silleen, että pitäs saaha asioita tehtyä, mutta välillä vaan laiskottaa, niin siinä tilanteessa voi aatella, että nyt se laiska puoli minusta ei vaan jaksais tehä, mutta oikea minä ois ilosempi jos teen ton asian laiskuudesta huolimatta. Siispä teen kyseessä olevan asian, vaikka se alkuun vaikeelta tuntuuki. Tätä quotea voi siis hyödyntää ihan arkisissaki tilanteissa eikä vaan ajatellen jotaki sairauksia.

Jos nyt mietitään tuota quotea vielä syvemmin, niin mun mielestä koko quoten merkitystä ei voi ees pohtia ilman että pohtii ilmauksen "oikea minä" merkitystä. Oon tuonu esille lähinnä sen näkökulman, että on asioita, jotka tekee olon paremmaksi ja esim. sairauden keskellä niitten asioitten tekeminen tuo enemmän oikeaa minää esille, mutta tää ei-minä estää tekemästä niitä asioita. Tällön ite on siis joka päivä ittesä vastustaja jokapäiväsissä valinnoissa ja täytyy pyrkiä varmistamaan, että oikea minä voittaa. Tuossa näkökulmassa pohjana oikealle minälle on sellanen ilonen minä, jolla on hyvä olla, ja että pyrkii siis sellasta minää kohti. Varmaan kaikki haluaaki olla ilosia ja haluaa itelle hyvän olon, mutta siitä huolimatta on kuiteski tosi vaikee ja jopa mahotonta määrittää, kuka tai millanen on oikea minä. Mun mielestä se on jokasella erilainen. Mun mielestä se oikea minä on tai ainaki voi olla sellanen, millanen haluaa ittesä olevan, mutta kuiteski niin, että on hyvä olla ja voi olla rennosti oma ittensä eikä tarvi esittää mitään. Mutta sitten taas se, millanen haluaa olla, millanen on luonteeltaan ja mistä asioista tulee itelle hyvä olo, niin ne asiat riippuu ihan ihmisestä. Kaikki ei välttämättä vielä ees tiiä mitä ne haluaa ja ne ettii edelleen omaa itseään, mikä on myös tosi ookoo. Palatakseni tuohon mun esittämään näkökulmaan oikeasta minästä, niin oikean minän voittaminen ei oo siis sitä, että tekee hirveesti asioita. Ei, vaan oikean minän voittaminen on ennemminki sitä, että kuuntelee ittiä ja nimenomaan sitä omaa sisintään, jollon tietää, millon on oikee aika olla tehokas ja tehä paljon asioita saaden siitä hyvää mieltä ja millon taas hyvä mieli tulee siitä, että rauhottuu ja levähtää. (Toivottavasti saatte mun pointista kiinni, nimittäin tätä on tosi vaikeeta selittää ja tuntuu, että mun selityksessä ei oo oikeen päätä eikä häntää.) Mutta kun siis miettii tuota quotea ja oikeen minän voittoa, niin täytyy ite olla selvillä siitä, millanen ja kuka se oikee minä suunnilleen on, mikä on sille hyväksi ja mikä tuo sitä enemmän esille, jollon voi vaan entistä vapautuneemmin olla oma ittesä.

Voisin vielä henkilökohtasesti kertoa mun oikeesta ja "väärästä" minästä ja siitä, miten tuo quote näkyy mulla käytännössä. Samalla kun kerron näitä asioita henkilökohtasemmasta näkökulmasta, niin luultavasti se myös selkeyttää hieman tuota aiemman kappaleen pohdintaa oikeasta minästä.

Kun mää olin lapsi, mulla ei ollu vielä mitään suuria vaikeuksia vaan elin ihan normaalia elämää. Sillon minussa oli joitaki tiettyjä piirteitä, joita mussa ei enää näy. No, joka tapauksessa siinä lapsuuden aikana koin ikäviä asioita. Mua muun muassa kiusattiin monta vuotta ja oli muitaki vaikeita asioita, joitten takia sairastuin mielenterveysongelmiin, muun muassa masennukseen. Nuo kokemukset ja ongelmat on muuttanu mua tosi paljon ihmisenä ja se minä, joka olin ennen nuita vaikeuksia oli tosi paljon erilainen kuin nykypäivän minä. Monet niistä aiemman minän piirteistä on menny tosi kauas ja syvälle piiloon. Osa niistä piirteistä on sellasia, joita en halua ollenkaan takas, koska jälkeenpäin aateltuna ne ei oo mun mielestä kovin hyviä piirteitä tai ei ainakaan sellasia, joita haluaisin vieläki itelle. Osa piirteistä on sellasia, jotka haluaisin osittain takasi, koska tietyssä määrin ja oikeissa tilanteissa ne piirteet ois mun mielestä hyödyllisiä. Sitten taas osa piirteistä on sellasia, jotka haluaisin kokonaan takasi, koska ne on mun mielestä niin hyviä piirteitä. Tällasia piirteitä, joita siinä aiemmassa minässä oli, mutta jotka nyt on aikalailla piilossa, on esimerkiksi johtajamaisuus, äänekkyys, sosiaalisuus, tietynlainen rohkeus, sinut oman ittesä ja oman kropan kanssa, puolustaa näkyvästi/äänekkäästi oikeaa, uskaltaa kertoa mielipiteensä sekä iloisuus ja energisyys. Nuista piirteistä en välttämättä halua ollenkaan takasi äänekkyyttä, vaan tykkään enemmän siitä, millanen oon nykyään. Johtajamaisuus ja oman mielipiteen kertominen on taas sellasia piirteitä, jotka osittain haluaisin takasi, koska nimenomaan tietyssä määrin ja oikeissa tilanteissa niistä ois hyötyä. Sitten taas iloisuus, energisyys, tietynlainen rohkeus ja sosiaalisuus ja muutamat muut asiat on sellasia, jotka haluaisin kokonaan takasi.

Tämänhetkisessä minässä on paljon uusia piirteitä, jotka on muodostunu kokemusten myötä, ja jotku näistä uusista piirteistä on tosi hyviä ja koen, että sellanen mää oonki. Tällasia piirteitä on mm. tietynlainen rauhallisuus sekä suuri empaattisuus. Joistain uusista piirteistä mää en kuitenkaan tykkää ja esimerkiksi monet piirteet, jotka liittyy just mielenterveysongelmiin, niin niistä koen, että ne ei oo oikeaa minua vaan ne on sitä sairautta. Tällasia piirteitä, joita en koe osaksi oikeaa minää vaan jotka mulla on osa sitä sairautta, on esim. voimakas negatiivisuus, masentuneisuus, ahdistuneisuus, epävarmuus ja se, että ajattelee mitä muut minusta ajattelee. Suurisssa, nykyisissä määrin nuo piirteet ei oo osa oikeaa minua, vaan esimerkiksi se iloisuus ja energisyys siitä aiemmasta minusta on aitoa minua, mutta sairaudet ja niitten piirteet on piilottanu ne. Mitä enemmän siis pääsen sairauksista eroon, sitä enemmän oikea minä tulee esille. Entä miten se sitten tapahtuu ja miten se liittyy tähän quoteen?

Tiiän, että mulla itellä esimerkiksi puhuminen ja kirjottaminen auttaa kun stressaa, ahistaa, masentaa tjmv. Myös liikunta ja mulle sopivalla tavalla syöminen ja tarpeeksi nukkuminen auttaa jaksamaan ja auttaa yleensäkki mielialojen kanssa. Omien kivojen asioitten tekeminen ja itelle tärkeitten ihmisten kans oleminen tuottaa myös mielihyvää. Mää tiiän nuo asiat, mutta sairastuneen minän takia en jaksa toimia tuolla tavalla. Ne sairaudet on vielä minussa eli ne on mun vastustajia joka päivä, eli oon ite itteni vastustaja. Oikea minä tulis enemmän esiin ja sairas minä lähtis enemmän pois jos tekisin nuita asioita. Oon siis joka päivä valinnoissa itteäni vastaan ja mun pitäs yrittää toimia niin, että oikea minä voittaa, eli että pikku hiljaa se tulee esille ja sairaudet menee pois. Käytännössä tää vois tarkottaa esimerkiksi tilannetta, jossa mun täytyy valita, käynkö harrastaa jottai liikuntaa vai oonko loppuillan puhelimella. Jos valitsen liikunnan, se tuottaa mulle mielihyvää ja auttaa mua jaksamaan, eli se siis tuo oikeaa minää enemmän esille, jollon sairaus mennee vähemmäksi. Jos taas valitsen puhelimella olon, siitä tullee mulle usein tosi nuutunu ja masentunu olo, eli se siis jättää sairautta enemmän esille ja työntää oikeaa minää entistä kauemmaksi. Tuo nyt oli vaan yks käytännön esimerkki, mutta sen ois lähinnä tarkotus osottaa se, että joka päivä ku tehhään valintoja, niin kannattas miettiä, millanen olo mistäki valinnasta tulee jälkeenpäin ja valita niitä asioita sen mukaan, koska sillon pitää huolen myös siitä, että se on se oikea minä joka voittaa, eikä kukaan muu. Kannattaa myös muistaa, että nuo valinnnat voi joskus olla erilaisia. Esim. tuossaki puhelin vs liikunta -esimerkissä voi joskus olla parempi valita puhelin kuin liikunta, riippuen ihan siitä, mitä se oma sisin ja todellinen minä sanoo. Siinä se juju varmaan onki, pitäs yrittää aina muistaa kuunnella sitä oikeaa minää, että mitä se tarvii ja mikä on sille hyväksi just sillä hetkellä.

Tuo quote antaa mulle tällä hetkellä aivan äärettömästi voimaa taistella oikean minän puolesta, koska haluan elää tätä elämää täysillä ja pystyä olemaan täysin oma itteni. En suostu siihen, että oisin enimmäkseen mt-ongelmien vallassa ja oikea minä ois vaan taka-alalla. Siihen en suostu ja oikean minän lopulliseen voittoon tää quote antaa mulle voimaa. 

"Ainoa vastustajasi joka päivä olet sinä. Varmista, että oikea sinä voittaa."